Kuten jokainen tiedämme , asuttiin siihen aikaan hirsitaloissa jotka , muutamaa poikkeusta lukuunottamatta , olivat harmaita . Harmaita olivat myös kaikki pihapiiriin kuuluvat rakennukset , tottakai . Minusta harmaat rakennukset olivat kauniita ja ovat sitä yhäkin . Niitä vain näkee enää kovin harvoin . Muutama löytyy näillä seuduin . Joka kerta kun ne ohitan , tekee mieli pysähtyä valokuvaamaan . - Joku saattaa sanoa , mitä noista , ties mitä puutteen ja surkeuden paikkoja ovat olleet . Minä en ajattele noin . Ajattelen , millaisia turvan ja rauhan tyyssijoja ne ovat olleet .
Minun sisälläni asuu yhä se valkotukkainen pieni tyttö , joka luottaa elämän menevän hyvin . Kiitos lähtökohdista saadun lujan itsetunnon . Joskus tuntuu että minulla on monta kerrosta sisälläni , on arkaa , ujoa , epäluuloista , iloista ja murheellista . Mutta ihan pohjimmaisena on se luja itsetunto . Tiukan paikan tullen se putkahtaa sieltä esiin .
Elämänmeno oli todella yksinkertaista . Kaikki tehtiin itse . Muistui tässä mieleen yhtäkkiä " alatoopi elikkä lummuusi " voi mitä herkkua se oli . Ei kuitenkaan kovin vähällä työllä saatua . Joskus , kun navetassa ei ollut tilaa vasikalle , se tapettiin melko pienenä . Lihat keitettiin ja jauhettiin . Sitten tämä jauhettu seos keitettiin uudelleen . Siihen lisättiin nestettä ,suolaa ja mausteita . Muistelen Hanna-äidin lisänneen siihen maitoa , mikä teki tähän lummuusiin erikoisen suloisen maun . Seos kaadettiin kuppeihin hyytymään .
Joskus kun tapettiin muutaman päivän ikäinen vasikka , sen lihat kuivattiin uunissa olkien päällä . Näistä lihoista keitettiin maukasta lihavelliä . Tällaisen vasikan vatsalaukku otettiin talteen , pestiin ja suolattiin . Sitten vuoltiin puinen ohut keppi johon se pujotettiin . Se laitettiin johonkin ilmavaan paikkaan aitassa ja annettiin kuivua . Tämä oli nimeltään makonen ja sitä tarvittiin juustokeittoa keitettäessä . Siihen aikaan ei kaupoissa ollut juustonjuoksutinta ja tätä juosettavaa ainetta liukeni tästä makosesta . Kun alettiin keittämään juustokeittoa , Makosta liotettiin ensin vedessä, että saatiin enin suola pois , samalla se pehmeni niin että kun se pantiin lämpimään maitoon ja pidettiin siellä , maito alkoi hyytyä . Maitoa sekoiteltiin liottamisen aikana . Sitten alkoi varsinainen keittäminen .
Menipä pitkäveteiseksi . No jos tämä selostus ja lukeminen on pitkäveteistä , niin siinähän se selviää , miten työlästä kaikki oli .
Kerrompa vielä kun alkuun pääsin talkkunan teosta . Miten oli senseitsemän vaihetta tehtävä , ennenkuin talkkuna oli lautasella . Jokainenhan tietää jyvän vaiheet siihen asti kun se on säkissä jyvinä . -- Sitten . -- Säkillinen ohran jyviä keitettiin suuressa padassa , meillä suurin pata oli karjakeittiössä . Isä keitti niitä mielestäni tuntikausia . Kypsät jyvät ammennettiin tiheään pärevakkaan valumaan . Luulen että niiden annettiin valua yön yli . Seuraavana päivänä pirtin uuni lämmitettiin aikaisin aamulla . Uunin annettiin jäähtyä melko laimeaksi . Arina oli lakaistava tosi puhtaaksi . Ne eilen keitetyt jyvät leviteltiin uunin arinalle kuivumaan ja kuivatettiin rutikuiviksi . Ne ei saaneet paistua , korkeintaan hiukan väriä sai tulla . Sitten jyvät taas säkitettiin ja käytettiin myllyssä . Tuli noin puoli säkkiä talkkunaksia . Silloin jauhettiin talkkunat hiukan ohuemmiksi , mitä nykyjään kaupasta saatavat . Isä teki hyvät talkkunat . Talkkunapuuro oli hyvin paksua . Sitä ei tarvinnut enää keittää , olivathan jyvät kypsyneet jo moneen kertaan .
Ja sitten se syöminen . Siinä saatiin käyttää käsiä apuna . Laitettiin iso lusikallinen talkkunaa kämmenelle , päälle voita ja puristettiin möykyksi ja siitä suuhun . Lieköhän muualla lapset syöneet talkkunaa näin . Isä kyllä söi lusikalla lautaselta .
Kerron vielä ispinöistä . Löisinpä melkein vetoa , että kukaan teistä nuoremmista ei tiedä mitä ne ovat . Syksyllä teurastettiin ylimääräisiä lampaita . Liha oli hyvää , mutta kukaan meistä ei ollut viimesen päälle ihastunut ispinöihin . Niitä saatiin , kun lampaan sisällä oleva rasva otettiin erilleen . Isä silppusi talit pieniksi palasiksi ja paistoi ne uunissa . Ne laitettiin useimmiten puiseen pyttyyn ja vietiin aittaan kylmään . Tarvittaessa otettiin pieni erä josta tehtiin ruskeaa kastiketta . Kastike oli hyvän makuista , mutta lampaan rasva on jotenkin tahkeaa , se takertuu suuhun . Ei ollut mieluista .
Kyllimarjaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti