tiistai 23. syyskuuta 2008

Auringonpimennys

Tuli möhlinki . Tarkoitus oli laittaa tämä kuva kirjoituksen loppuun , mutta tähän se tuli , eikä inahda mihinkään . Olkoon siinä sitten . Tämä kuva sijoittuu vuoteen 1954 . Liisa oli tullut kylään hienona , jakku päällä . Nuorilla oli tapana käydä kylällä ihan muuten vain , jos tansseja ei ollut . Tytöt tälläytyivät kylälle lähtöä varten , mutta minulle ilmoitettiin raakasti , " sinä et lähde , olet liian nuori ." Että minua korpesi ! Liisa oli vaan puoli vuotta vanhempi ja sai lähteä . Ajattelin , että saman ikäisiä ollaan , kun illalla minun kanssa leikki . Piirreltiin pirtin pöydän ääressä . Muistan yhden piirroksen ja tekstin . Teksti oli " ihana impi kyykyllä tallitunkiolla . " Meillä oli hauska ja naseva piirros siihen . Ja nauraa kikatettiin .

Tytöt touhusi valokuvan ottoa , mutta minä menin eteiseen mököttämään . Hahmoni näkyy ikkunasta tyttöjen takana .



Muisti tekee tepposia . Huomasin , kun tarkistin netistä , milloin auringonpimennys oli lapsuudessani . Se oli 9.7.1945 . Luulin sen olleen 1948 .

Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuun päivä . Jotenkin tuntuu , että oli puolen päivän aika . Kyllösen Anna-täti ja Liisa olivat meillä . Anna-täti keritsi lampaita pihalla . - Kyllösen lampaat olivat meillä aina kesälaitumella .

Oli tiedossa , että sinä päivänä tulee auringanpimennys . Paavo nokesi ikkunalasin palasia tulen päällä , sillä pimennystä ei saanut katsoa paljain silmin .

Tunnelma oli tosi outo , kun aurinko rupesi häipymään kuun varjon taa . Aivan kuin olisi ollut viimeinen päivä . Seutu pimeni hiljalleen , tuuli tyyntyi ja linnut lakkasivat laulamasta . Seistiin kaikki pihalla hiiskumatta ja tirkisteltiin noettujen lasinpalasten läpi tummuvaa aurinkoa . Kun aurinko oli pimeimmillään , oli pimeämpää , kuin kesäyö on siihen aikaan vuodesta . Melkein pidätettiin hengitystä se hetki - tuleeko aurinko esiin . Tulihan se . Aivan kuin olisi herätty hypnoosista , alettiin katsella ympärillemme . - Tuntuu , että tämä tapahtuma oli yksi elämäni vaikuttavimmista hetkistä . Vaikutus oli varmaan pienelle lapselle paljon voimakkaampi kuin aikuisille . .

Katselin äsken netistä tämän pimennyksen . Jotenkin tuntui kummalliselta nähdä se uudelleen , yli kuudenkymmenen vuode jälkeen . Se löytyy -- auringonpimennys musiikin kera 1945 ja 1990 .

Joka kesä Kyllösen lampaat olivat meillä kesälaitumella . Lampaat tuotiin hevoskärryissä , ne oli laitettu säkkeihin , pää ainoastaan oli näkösällä . Eivät ne olleet moksiskaan tällaisesta kuljetuksesta , päinvastoin , luulisin . Sillä kun säkit avattiin , ne kapsahtivat jaloilleen ja juoksivat meidän lampaiden sekaan . Muistivat varmaan edellisestä kesästä .

Vierailtiin paljon toisissamme . Joskus tytöt tulivat poimimaan hilloja . Kerran oli tosi hyvä hillavuosi . Paavo vei maitotonkalla niitä myytäväksi . Itselle oli säilötty atamoonilla yllinkyllin . Niinpä kun tytöt tulivat poimittiin porukalla heidän astioihinsa . Kaarina ja minäkin oltiin mukana . Ryntäiltiin pitkin suota "valtaamaan " mätästä , jos sattui hyvä löytymään . Intettiin kamalasti , kumpi oli sen ensin nähnyt . Taisi aika mennä siihen inttämiseen ja astiat täyttyivät meiltä hitaasti . - Raili kertoi yhdellä reissulla loukanneensa jalkansa aika pahasti .

Kerran olivat , ehkä Aune ja Elina , vai oliko Liisa käymässä , silloin sattui eräs juttu , jota leikittiin vuodesta toiseen ja muistellaan vieläkin tavatessamme .

Peltojen laitamilla oli monessa paikassa vesihautoja . Niistä oli otettu savea tai turvetta maanparannusaineeksi . Niitä käytettiin myös pellavan ja hampun liotushautoina .

- Junnon hevonen , Hippuli oli laitumella ollessaan jotenkin mennyt sinne vesihautaan , eikä päässyt pois . -Erkki hälyytti naapureista miehet apuun . Tottakai , sinne mentiin jokainen joka kynnelle kykeni , ihan yleisöksi . Hippulin ympärille sidottiin köysi . Miehet alkoiva kiskoa tästä köydestä ja huusivat Hippuli ,Hippuli . Joku otti köyden pätkän ja ropsi Hippulia selkään antaakseen vähän vauhtia yritykselle .Tulihan se sieltä pois , mutta oli niin uupunut , että jalat tärisivät , eikä tahtonut pysyä pystyssä . Kaikki oltiin huojentuneta , kun operaatio onnistui .

Jälestä päin keksittiin leikkiä sitä . Laitettiin köyden pätkä ojaan ja toisella köydellä huiskittiin ja hoettiin Hippuli , Hippuli . Se oli tosi hyvä leikki monena kesänä .

Kyllimarjaana

1 kommentti:

  1. Hauska juttu,sillä minunkin muistoni auringonpimennyksestä liittyy lampaisiin!
    Tuli mieleen lapsuuden auringonpimennys, mutta milloin se olikaan?.... No, googlehan kertoo kaikki asiat, joita ei valokuvien-kaan perusteella tahdo enää saada selville ja muut sen ajan ihmiset eivät kai - ainakaan kaikki, - näe auringon pimenevän enää koskaan! Joillekin taas ehkä on pimentynyt pysyvästi?
    Olimme silloin,(googlen tiedon mukaan)siis 9.7.1945 äitini kanssa Kuopion etelä-puolella maatalossa vierailulla.
    Muistan vain, että talonväen kanssa oli lähdetty läheiseen saareen, jossa talon lampaat olivat kesän.
    Mieleen on jäänyt:Kuulin puhutta-van, että tulee auringonpimennys ja noetun lasipalan läpi VAIN sai katsoa aurinkoonpäin. Sanottiin, että..."näkö menee,jos katsoo paljain silmin!"
    Kesken kaiken päivä alkoi hämärtyä saaren metsässä ollessamme. Tuli viileää ja hiljaista. Auringon eteen ilmestyi musta "peite", jonka reunojen alta valoa kuitenkin sädehti.
    4-vuotiaana se tuntui oudolta, varsinkin se äkkiä tullut viileys ja hämäryys.Mielestäni se kesti aika kauan aikaa. Kaikki töllötti-vät taivaalle.
    "Miten kauan nyt tällainen viileä ja hämärä,- ja keskellä päivää, kestääkään?" muistan nyt jälkeen-päin ajatelleeni."
    Muistikuva oudosta viileydestä ja äkkiä tulleesta hämärästä, on kui-tenkin säilynyt erittäin vahvana ja konkreettisena hiljaisuutena, - ja jopa vieläkin iholla tuntuvana viileytenä,- muistellessa tapahtu-maa.
    Maailmanympäripurjehtiessamme kat-selimme jälleen, puolisoni kanssa
    nykyaikaisemman "noetun lasin" läpi auringonpimennystä Australi-assa -90 luvulla.
    Vähän myöhässä on kommenttini, mutta terveiset Kyllimarjaanalle, mistäpäin hän sitten aurinkoa katseleekin!

    VastaaPoista