Sota-ajan jälkeen oli kova pula vaatteista , kengistä ja melkein kaikesta . Mutta " hätä keinot keksii " .
Kaupungeissa " mustanpörssin " kauppiaat hankkivat luvattomilla kaupoillaan tavaraa . Maalaiset , joilla oli jokunen lehmä , pihistivät voita ja lihaakin - omista ruuistaan , ehkä kansanhuollolta salaa . Niin tehtiin meilläkin . Saimme jostakin nimen ja osoitteen Tampereella . Lähetettiin voipaketti ja alettiin odottamaan mitä Tampereelta lähetetään .
Paketti tuli . Siinä oli kaikkea tarpeellista . Mutta yksi oli ylitse muiden . Siskolle tuli kiiltävän mustat päälyskengät ( murretta ) . Kyllä ne oli ihanat . Sisko varjeli niitä niin , että ei toiset koskea saaneet , tulee naarmuja .
Minusta tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta , että toiselle tulee tuollaiset ja minä en koskea saa . - Kyllähän se aikanaan siskon valppaus petti , missähän lie ollut .
Rupesin leikkimään hienoa naista. - Kengät olivat liian suuret . - Päällyskenkähän laitetaan korkokengän päälle , joten kanta on ontto . Vaan eipä hätää . Tukin kannat täyteen paperia , samoin kärjet - ja ulos keväthangille . Lähdin hiihtelemään Alangolle päin . Hyvin suksi luisti , alamäki ja hankiainen .
Kotiinpaluu oli taas toinen juttu . Suuret kengät linksahtelivat puoleen jos toiseenkin , eivätkä tahtoneet pysyä jalassa , eikä suksen varpaallisessa . Perillä kotona huomasin , että olisi kannattanut hiihdellä vähän pitempäänkin .
Sisko oli palannut kotiin ja huomannut kengät kadonneeksi . Odotti portailla ja itkeä vollotti , iso tyttö . Kengistä oli kiille hankautunut pois varpaallisten kohdalta . Onneksi ei ollut tapahtunut muuta vahinkoa .
Unohtuihan se juttu ihan pikapuoliin . Sisko lähti itse kahlaamaan jonnekin . Loput kiilteet jäivät sille reissulle .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti