Tämä on ensimmäinen minusta otettu valokuva . Olen tässä juuri täyttämässä kahdeksan vuotta . Muistaakseni uudenvuoden päivä . Olimme isän kanssa sukuloimassa Ruotsalaisella Tyyrä-tädin luona . Olimme serkkujen kanssa tietoisia , että naapurissa Lehtolan liljan miehellä on kamera . Saatiin lupa mennä valokuvaan sinne . Kamera oli sen ajan salamavalolla varustettu . Jotakin jauhetta kaadettiin penkille ja samalla , kun se sytytettiin , piti kamramiehen näpätä kuva . Vähän hämärä siitä tuli , mutta onpahan kuva siltä ajalta .
Olen aina kuvitellut , että minä se olen ollut yksi herranenkeli , mutta kuka sen tietää , vaikka olisin ollut millainen peijooni . Oikein kun olen itseeni mennyt tässä kirjoittaessani , muistan jotakin .
Saattoi tapahtua samana vuonna tuon kuvan oton kanssa .- Osuuskauppaan oli tullut myyntiin sotilaiden leipälaukkuja . Kai armeijan varastoja tyhjennettiin sodan jälkeen . - Minä ihastui ikihyväksi sellaiseen laukkuun . Aloin pyytelemään isältä , jos ostettas sellainen laukku minulle . Isä kielsi kertakaikkiaan , että ei passaa millään . Enhän minä luovuttanut kovin helpolla , kärtin ties miten kauan ja aina vaan ei . Minua rupesi jo itkettämään ja isä vaan oli lujana . Minä jatkoin vollotusta ja menin pihaportin luo karjaladon päähän ja suorastaan ulvoin surkeuttani . Tehosihan se , kun tiellä sattui olemaan kulkijoita . Kohta isä tuli ja sanoi , ei tuota ulinaa kuuntele mikään . Ihmiset jo luulee että mikä täällä on . Huomenna ostettiin laukku . Mieluinen oli , käytin sitä monta vuotta .
Sitten vähän kiltimpiä juttuja . - Minulla on kuvitelma , että Paavo teki meille mandoliinin , sitä ei ostettu . Alkoi kova soittamisen opettelu . Kun hän itse rimputteli jo melkolailla , tuli puheeksi , oppisinko minä . Ensimmäiseksi harjoiteltiin , " muistatkos Emma " . Opinhan minä sen ja lisääkin kaikenlaista .- En osaa kuvitella , miten se soittojuttu tuli muualla tietoon , mutta eräänä sunnuntaina Purolan Jussi tuli meille kylään . Hän alkoi jutella , että " tämäkö se on se soittajatyttö , soitappas mulle . Minä otin mandoliinin ja soitin ja lauloin , "sen minä sanon poika sinulle , että taloa ei ole mulla ,mökki on pieni kuin varpusen häkki , vaan tahdotkos sinne tulla ." - Jussia niin nauratti , enkä minä älynnyt , mikä tässä niin hassua oli .
Siihen aikaan ei juuri saatu herkkuja . Joskus teki kertakaikkiaan mieli jotakin . Silloin paistettiin sipuleita hellan hiilloksella . Ai että ne oli hyviä , mutta niin kuumia , ei maltettu antaa jäähtyä . Toisinaan Paavo teki vahvaa lättytaikinaa . Siihen ei tullut muuta kuin maitoa , vähän suolaa , jauhoja ja ruokasoodaa . Taikinaa laitetiin pellille lusikalla tai kauhalla , paistettiin uunissa pieniä kakkaroita . Sanottiin niitä " räppösiksi " , hyviä oli nekin . Joskus paistettiin perunalättyjä hellan päällä . Ne mokomat tarttuiva kiinni jos ei pitänyt varojaan .
Silloin ei osannut kuvitellakaan , että voisi olla ties mitä herkkuja olemassa . Tyydyttiin siihen mitä oli . Ei se pahaksi ollut . Terveitä oltiin ja jaksettiin pitkä koulumatka . Sitäpaitsi , sehän on jo huomattu , miten pahasta ovat herkut ja ylensyönti .
Jatketaampa huomenna ...
Kyllimarjaana
P.S. Tällä sivulla on jokin virhe . Juttu tuli yhteen pötköön , enkä saa sitä korjattua . Sorry .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti