Saviselä vanha kansakoulu. Piiros on vuodelta 1957 . Olin silloin kotiapulaisena Tiikaisen Kaisulla , entisellä opettajallani . Asuimme silloin uuden koulun toisessa kerroksessa ja näkymä on huoneeni ikkunasta .1947 alkoivat kouluvuodet . Kesä oli ollut lämmin ja kaunis , niinkuin kaikki lapsuuden kesät . Tottakai , aika on kullannut muistot ja hyvä niin . Muistot ovat kauttaaltaan kauniita ja onnellisia , en kertoisikaan jos ne olisivat toisenlaisia . -Usein tällaiset muistelot ovat surullisia selviytymistarinoita ja raskasta luettavaa . Niitä on pilvin pimein , joten on varmaan paikallaan kirjoittaa päinvastaista .
Ensimmäinen koulupäivä oli lämmin syyskesän päivä . Jännitti kovasti lähteä toisten mukaan . Minulla oli päässäni keltainen uusi lierihattu ja uusi mekko . - Niin sitä alettiin tassutella Junnonperän mutkaista tietä joka päivä . Yhtä matkaa kulettiin naapurin Toinin kanssa seuraavat seitsemän vuotta . Alkuvuosina leikittiin milloin mitäkin aikamme kuluksi ja matka sujui mukavasti . Sitten isompina , kun aloimme saada koulumenestystä , kertasimme läksyjä matkalla .
Itse siitä oppimisesta ei ole ihmeempiä muistoja , se meni siinä sivussa . Välitunnit sensijaan ovat hyvinkin tarkkaan muistissa . Aina meillä oli menossa jokin leikki . Alaluokilla leikimme koulun takana olevassa metsässä juhlia . Savelassa oli syntynyt vauva . Ristiäisten jälkeen tytöt toivat pikkuleipiä ja kaikkea hyvää mukanaan juhlapöytään .
Kälviäisen Matti , yläluokan opettaja , oli äkäisen maineessa , mutta minä en muista häntä sellaisena . Matti oli tarpeentullen mukava ja huumorintajuinen . - Kerran , kun sato oli korjattu kasvimaalta koulun kellariin , Matti sanoi minulle , lähdeppäs Kyllikki mukaan , saat jotakin . No mehän mentiin kellarille . Matti antoi kaksi oikein komeaa naurista . Yritin laittaa niitä takkini taskuihin , mutta voi surkeus , eihän ne sopineet . Kävi niin että siinä touhussa repesi tasku . Olin saanut tämän takin Kyllösen Annatädiltä . Se oli Liisan sinapinkeltainen sievä takki . Siitä harmista en tahtonut millään selvitä . Yritin korjata sitä , mutta eihän se alaluokkalaiselta onnistunut . Pidin kuitenkin sitä siihen asti kun se sopi , vaikka repeämä oli kursittu yhteen
vasten suuta ja vielä aivan väärän värisellä langalla .
Jostakin olimme saaneet tietää , että Matti ei osannut hiihtää . Aloimme houkutella Mattia kokeilemaan . Saatiinhan me hänet suksille , mutta eihän siitä mitään tullut ja se oli niin hullukurisen näköistä , että kaikki naurettiin tikahduksissa . Loppujen lopuksi Matti meni nurin ja me raahattiin häne pystyyn lumihangesta . Matti ei suuttunut ollenkaan , oli vaan sitä mieltä , että ei hän taida oppiakaan .
Matti oli hyvä opettaja , jos ei muuten oppinut , niin oppi Matin luokalla . Hänellä oli määrätynlainen taito tehdä asiat kiinnostaviksi ja oppiminen tapahtui melkein itsestään . Historian tunnit erityisesti ovat jääneet mieleeni . Matilla oli tarinoita jos jonkinlaisia . Kerran hän kertoi , miten Neva joki oli tulvinut . Alajuoksulla olijoilla oli koittaneet runsauden päivät . Oli varmaan olut jonkinlainen kesätulva , koskapa virtaavassa vedessä oli uiskennellut isoja kaalin päitä ja muita kasviksia . Tulva oli kuitenkin noussut jollekin hautausmaalle ja veden mukana oli alkanut tulla aivan jotakin syöntikelvotonta . Siihen oli loppunut kaalien keräily .
Kerran Matti intoutui kertomaan Kerenskin ajoista . Kertoi sitä sun tätä , esimerkiksi miten Suomessa ei tykätty hänestä . Kertoi myös , että oli tehty pilkkalaulu . Kysyipä sitten , tietääkö kukaan tätä laulua . Minä tietenkin viittasin . Matti sanoi , no laulappas . Minä lauloin - " Kerenski se leipoi , tuiman taikinan , suolaksensa aikoi koko Suomenmaan . Aijai jai jai jai Kerenski , turha on sun toivosi , Suomi on jo vapaana ryssän vallasta . " Matti hymyili hyväksyvästi . Eikä sanonut mitään , vaikka " ryssä " oli luvaton sana .
Kerran taas Toini opettaja lähetti minut ja Aholan Toinin pesemään astioita omalle puolelleen . -Tässä sopii ihmetellä miten siihen aikaan oli täysin luonnollista , että kahdeksan vuotiaat osasivat "tiskata ". - Mehän tiskasimme hyvin innolla ja touhu oli kohta loppumaisillaan ,kun komerosta kuului iso pamaus . Mehän tietenkin ensin säikähdettiin , mikä se pamaus oli . Varovasti avattiin komeron ovi ja huomasimme että simapullo oli särkynyt . Kamala , mikä hämminki siitä tuli , mitä me sanotaan opettajalle ! Mitäs , jos se luulee että on menty komerolle ja säretty se pullo . Päätettiin , että mennään ja kerrotaan asia niinkuin se on , jospa se uskoo . Tottakai opettaja uskoi . Arveli että , tuli laitettua pullot liian tiukasti kiinni ja komero on lämmin . Simat jatkoivat vielä käymistä .
Nyt tuntuu sille , että on vaikeaa edetä vuosi kerrallaan näissä muisteloissa , joten taidan kertoa mikä juttu milloinkin on tullakseen . Tuossa äskeisessä tulikin jo ala- ja yläluokkia sikin sokin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti