Isä oli kunnanvaltuutettuna jo ennen sotia ja kymmeniä vuosia vielä sotien jälkeenkin . - Valtuuston kokouksia oli silloin tällöin . Hän meni niihin polkupyörällä, hevosella tai joskus linja-autolla .
Kokouksiin lähdössä oli omat tärkeät rituaalinsa . Isä pesi kasvonsa ovenpielipenkin päässä olevassa pesuvadissa . Meillä ei ollut siihen aikaan "pesukommuutia ." Partansa hän ajoi partaveitsellä . Se oli kamalan terävä ja vaarallinen kapistus . Sitä pidettiin lasten ulottumattomissa . - Puhdas paita ja pussihousut ja saappaat . Tai kesän aikana suorat housut ja patiinit Kanadan ajoilta . Puvun takki varmaan samoilta ajoilta . En muista ottiko hän evästä , mutta silloin sokeri oli kortilla , piti olla omat sokerit . Niitä varten hänellä oli sokerirasia . Siihen sopi muutama pala . Rasiaa hän piti rintataskussa .
Näissä kokouksissa käynneissä oli mukavaa se , kun isä toi tulijaisiksi "pompoosia" värillisiä pallon muotoisia karkkeja . Joskus hän oli käynyt Kyllösellä ja Annatäti oli lähettänyt jotakin .
Tähän sopii pari muutakin karkkimuistoa .
Oltiin oltu kahvilakossa ( vai oliko korvikelakko siihen aikaan ) ja saatu kerättyä joku hilikku .-Rupesimme Aunen kanssa " kärttämään " kylälle " makijaisten " ostoon . Saatiin lupa . Siitä vain kylälle kävelemällä . Taivalta oli ainakin 2,5 kilometriä . Päivä oli kuuma keskikesän päivä . Sillä ei kuitenkaan ollut väliä , makijaisten himo oli iskenyt .
Aune oli muka tietävinään miten ostaminen tapahtuu , oli kuulema nähnyt , kun oli joskus ollut isän mukana kaupassa . Asiaa harjoiteltiin moneen kertaan kävelymatkan aikana . Olisikohan Aune ollut hiukan epävarma taidoistaan , kun perillä antoikin rahat minulle , lähetti kauppaan ja jäi itse odottamaan ulos .
Menin polvet tutisten ja sydän pamppaillen ja sanoin " Kuoppa Kallelle ", Hilikulla makijaisia . Kalle punnitsi karkit . Minä olin hätäpäissäni unohtanut mitä piti sitten tehdä . Sanoin Kallelle - minäpä käyn kysymässä Aunelta . Menin ja kysyin , nytkö minä annan tämän rahan . TIETENKIN , oli vastaus . - Tunsin itseni tosi typeräksi .
Samaisella reissulla tapahtui muutakin mieliinpainuvaa .
Siihen aikaan taloissa asui kunnasta sijoitettuja vanhuksia , sairaita tai muuten vajavaisia . Yksi tällainen oli " Laakko Kaija ". En tiedä tarkalleen mikä häntä vaivasi . Ainakin hänellä oli " kampurajalat " . Synnynnäinen vika . Jalkaterät olivat taipuneet käyriksi . Hän käveli jalkojen ulkosyrjillä kallistellen puolelta toiselle .
Kun olimme tulossa kylälle , Kaija tuli juuri kaupasta kallistellen ja itsekseen höpöttäen . "Nyt ossuuskaappaan " . Me hiukan pelkäsimme , aivan turhaan .
Kun viimein pääsimme kotiin takaisin , näyttelimme tämän tapahtuman moneen kertaan kotona olleelle muulle väelle .
Kerran taas , se oli 40-luvun loppupuolta , meillä oli pärekattotalkoot oman väen kesken . Liekö isä maksanut Paavolle palkkaa , vai miten hän oli niin varoissaan . Hän sanoi , kun saadaan tämä katto valmiiksi , kerätään kaikki liikenevät sokerikupongit ja ostetaan makijaisia . Niin tehtiin , Paavo polki pyörällä kylälle ja toi monta pussillista paperipäällysteisiä karkkeja . Se oli jo ihmettä siihen aikaan .
Kyllimarjaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti