Liekköhän kaikki perukoiden tiet yhtä mutkaisia kuin on Junnonperän tie . Se on rakennettu ikivanhojen polkujen ja kärryteiden paikalle . Tuttu ja rakas tie on vielä entisellään . Miten monta kertaa lienen minäkin kulkenut sitä pitkin . Muistan joka mutkan sellaisena kuin ne olivat ennen . Oli hirsiset harmaat talot . Oli aidat kahden puolen tietä . Ei aurattu talvella . Oli vain reen jalasten jäljet ja jäätyneitä hevosen kakkaroita siellä täällä .
Esimmäisen kerran muistan kulkeneeni tätä tietä , kun olin alle viisi vuotias . Silloinkin oli kovat pakkaset , tuntuu että oli aina kova pakkanen talvella niihin aikoihin . Isä otti minut mukaansa rekeen . Olimme menossa kysymään Peltolan Marttaa pitoemännäksi ja samalla lainasimme maamiesseuran astiaston . Oli joko äidin hautajaiset tai isä 50-vuotis juhlat . Isä kyllä hyvin tiesi että en ole ennen käynyt kylällä . Kuoppa Kallen kaupan tienhaarassa hän kysyi tiedänkö minä minne päin pitää kääntyä . Minä narrasin tietäväni .
Peltolassa oli uuni lämmitetty . Tuntuipa ihanalle kun Martta neuvoi istumaan uunin likelle pienelle penkille . Reessä oli tullut kylmä , vaikka isä oli käärinyt minut veltteihin . Itse hän istui ajomatkan kuskipukilla turkki päällä .
Kun siinä oli lämmitelty , Martta sanoi , tuleppas Kyllikki katsomaan mitä täällä on . Penkin alla pienessä vakassa oli kissa pentuineen . Niinhän siinä kävi , että kärtin niin kauan , että isä lupasi ottaa pennun . Tuli siinä isänkin asiat hoidettua .
Pentu oli tosi pieni . Se laitettiin minun syliini velttien sisään . Sinnehän se nukahti .
Voi sitä ihmettä kun mentiin kotiin . Hätä siinä kuitenkin tuli melko pian , kun pentu itki ikäväänsä , eikä se osannut vielä kunnolla litkiä lautaselta . Joku meista keksi , että laitetaan se tuonne koiranpentujen sekaan . Halli , meidän kiltti sekarotuinen koiramme oli saanut pentuja vähän aikaisemmin . Ensin vähän nuuskittuaan se alkoi nuolla kissanpentua . Tämä meni toisten sekaan ja pienen avustuksen jälkeen alkoi imeä . Halli adoptoi pennun ja hoiti sitä niin kauan kuin tarvitsi . Pennun nimeksi tuli Mirri . Mirristä tuli rakastettu kissa ja se eli meillä pitkän iän , aina 14-vuotiaaksi asti.
Kyllimarjaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti