Tämän kuvan olen ottanut 50-luvun loppupuolella . Isä on tässä sellainen , kuin muistan hänen olleen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan . Kuvan ottamisesta on hauska muisto . Isä tuli navetasta ja minä satuin ulos kameran kanssa . Minä isälle että , nyt otetaan kuva . Isäkös tälläytyi ihan perus asentoon , kuin sotilas konsanaan . Minä sanoin : " jos näkisittä ihtenne kamerasta , sanositta , että tuosta ei oteta kuvvaa ." Isää alkoi naurattaa ja kysyi miten sitten . Silloin nappasin kuvan . Mielestäni se onnistui . Isä ihan omana itsenään . Mukavan ja leikkisän näköisenä .
Nyt ajattelin kirjoittaa luvun ihan kokonaan hänestä , mutta sormi on suussa , mistä aloitan , mistä kirjoitan . Paljon olisi muisteltavaa .
Muistan isän hyvänä , kunnon miehenä . Ja jos joku häntä moittisi , esittäisin kovan vastalauseen . Ei ole moitittavaa .
Hän eli elämänsä niin , että siinäpä olisi yrittämistä kelle vaan .
Pikkuisen tietenkin nuo sanat ovat kotiin päin , mutta ajateltakoon niin , että tämä on mielipiteeni .
Varhaisimpia muistojani isästä on se , kun hän souvatti minua nukkumaan kätkyessä . - Nukuin melko isoksi kätkyessä , kun eivä raskineet viedä kätkyttä pois . Tykkäsin nukkua siinä ja olinhan jäänyt orvoksi . - Kumma , miten silloin jo tajusin ajatella , että niin olivat jääneet toisetkin sisarukset . Ja minua näin hellittiin .- - Isä hyräili virttä tuutulauluksi ja oikaisi nuottia yhdessä paikassa . Minä osasin jo tuon virren ja mieleni teki oikaista , että ei se noin mene . Pidin kuitenkin suuni kiinni ja olin nukkuvinani ja tottakai pian nukahdinkin . Arvelin , että jos rupean oikomaan tuutulauluja , huomaavat minun olevan liian ison . - Kerran isä kysyi , vietäskö kätkyt jo pois , kun olen jo niin iso . Myönsin haikein mielin ja kätkyt kannettiin aitan vintille . Minä olenkin viimeinen joka on nukkunut siinä kätkyessä . Pitäisi käydä katsomassa sitä Saviselän museossa .
Isä ei paljon komennellut meitä . Usein iltaisin , kun innostuttiin jouksemaan ja ilakoimaan pirtissä , isä vaan luki Liittoa pöydän takana , eikä kuullut mitään . Meillehän tuli kepposet mieleen joskus , ja joku meistä kävi tökkäämäsä isän lehteä niin, että se putosi hänen kädestään . Silloin hän katsoi lasiensa yli ja sanoi , " pittääkö minun karehtua ." Isä jatkoi lukemistaan ja me ilakointia , mutta kukaan ei tökännyt lehteä enää .
Isä ei komennellut , eikä pitänyt jöötä . Hänen tapansa oli mennä surullisen näköiseksi ja huokaista , kun kaikki ei mennyt sääntöjen mukaan . Tämä tehosi paljon paremmin , kuin komentaminen . Keskenään puhuttiin , totellaan ja ollaan kilttisti , kun isällä on niin vaikeaa ja paha mieli .
Selkäsaunoja ei saatu . Elvi sai kerran luudasta otetusta varvusta kintuilleen . Oltiin ruohoamassa kasvimaata ja pojat kiusottelivat Elviä niin paljon , että saivat hänet suuttumaan . Elvillä sattui olemaan perunakuokka kädessä ja hän lähti ajamaan poikia takaa . Pojat ryntäsivät kamariin pakoon . Elvi hutki muutaman kerran kuokalla oveen ja siihen jäi jäljet . Isä suuttui siitä , kun hyvä ovi meni piloille . - Me Kaarinan kanssa oltiin keskenämme vihaisia isälle , sillä koimme suuren vääryyden tapahtuneen . Poikiahan tässä olisi pitänyt rangaista , eikä Elviä . Lohduteltiin Elviä ja mökötettiin kolmistaan isälle .
Kerran olin minä saada piiskat . - Ennen oli määrättyjä asioita , mitä ei kertakaikkiaan saanut tehdä . Pöydällä ei saanut istua , eikä sunnuntaina saanut leikellä kynsiä ja jumalanpalveluksen aikana ei saanut tehdä mitään . Mutta minä tyttö se rikoin kaikki säännöt ja vielä samalla kertaa .- Istuin pöydällä ja leikkelin kynsiäni JUMALAPALVELUKSEN aikana . Isä kielsi minua , mutta minä vaan inkutin vastaan sieltä pöydältä . Silloin isä sanoi : " kyllä se nyt kävi niin , että Kyllikille pitää antaa piiskoja . " Rupesi ottamaan luudasta risua , mutta minähän en jäänyt odottelemaan . Salamana ryntäsin peräkamariin ja sieppasin avaimen ovelta . Olin KAUHUISSANI . En osannut oikein hahmottaa millaista se on saada piiskat . Kaiken lisäksi muistin , että sinne pääsee etukamarin avaimella . Arvelin , että kohta joku tulee . Otin hiilihangon ja jäin oven eteen vahtiin . Aikojen päästä Elvi ja Kaarina yrittivät tulla sinne , mutta minä , ihan vauhkona , löin oven rakoon heti kun se vähänkään aukeni . Tytöt kertoi oven takaa , että ei sinua piiskatakaan , kun säikähdit jo tarpeeksi .
Jälkeen päin on muisteltu tätä juttua ja tytöt kertoivat minun olleen aivan valkea ja hysteerinen . Ei sellaiselle voinut antaa piiskoja .
Isä ei korottant ääntään milloikaan, ei puhunut rivoja , eikä kiroillut , paitsi kerran . Oli viisikymmentä-luvun puoliväli . Oltiin heinäpellolla Norossa ja ajettiin heiniä latoon . Isä siinä jossakin välissä alkoi korjata Vilipun valjaita . Vilippu sattui nostamaan jalkansa isän jalan päälle . Isä yritti ensin nykkiä jalkaansa pois , mutta hevonen ei liikahtanutkaan . Silloin isä pillastui ja kirota karskautti ihan rankimman päälle . Me siinä ympärillä räjähdettiin nauruun koko konkkaronkka . Silloin isä pahastui tosissaan ,- on siinä , kun nauretaan toisen vahingolla . - Me selitettiin , että sillä nauretaan kun te kirositta . Uskoihan isä .
Me muuten teititeltiin isää . Sellainen oli tapana siihen aikaan . Teititeltiin häntä ihan loppuun asti .
Jatkuu huomenna ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti