Metsästysjuttuja

-" Metsämies hän ompi oiva , riistamailla toikkaroiva . Hallilta ei pääsyt pakoon , telkitsi sen karjalatoon " . -Näin veli Heimo runoili kerran Paavolle .

Nyt en kuitenkaan kerro Paavon metsästysjuttuja , vaan isän . -Isä kertoi usein näitä juttuja ja aloitti aina ,- " oon sitä minäki metästäny ".

Kerran , kun hän oli vielä nuori mies ja asui kotonaan Autiossa , Heittolan Ansu oli kehunut , että Haapasaaren Ville se on hyvä ampumaan , kun se ampuu oravia päähän .

Isä oli ollut saven tai sonnan ajossa syksyllä . Oli ollut mukava pikku pakkanen , koivut kuurassa . Ajaessaan "kuorumia" hän oli huomannut , että iso parvi teeriä oli tullut suon takana oleviin puihin . Ne olivat viipyneet siinä aika kauan . Isällä oli tullut mieleen , että jos hakisi "luojikon ", olisikohan ne siinä vielä . Niin oli tehnyt ja siellähän ne olivat olleet edelleen . Isä oli ottanut "sihin" siitä kuorman päältä ja ampunut . - Ukkoteeri oli tulla rojahtanut alas . Kun isä oli ottanut sen , oli hän huomannut , että luoti oli sattunut keskelle otsaa . - Olipa sitä ollut mukava muistella useammankin kerran jälkeen päin . " Ampuuhan niitä oravia kuka vain päähän , vaan ampukaapa teertä keskelle ohtaa ". Toiset oli sanoneet , että kyllä se on ollut vahinko . Mutta isä oli vaan väittänyt , että kyllä hän otsaan tähtäsi . - Selitti aina kertoessaan , että " vahinkohan se oli tietenkin , mutta oli se niin mukava kehua ."

Talvella , suksikelien aikaan isä oli taas ollut metsällä . Oli ollut paljon lunta . Hän oli kuullut metsäkanan ääniä ja oli hiihellyt hiljalleen ääniä kohti , niinpä oli näkynyt yksi . No , tottakai , isä otti "sihin " ja ampui . Siihen se oli jäänyt . Isä oli ollut hyvillään , kun näin rupesi olemaan tuuria . Oli hiihtänyt saaliinsa luo ja pannut sauvat pystyyn lumeen , riisunut kintaat , ottanut repun selästä ja avannut sen . Sitten hän oli kumartunut ottaakseen linnun lumelta , mutta se olikin vironnut tokkurastaan ja hyökkäsi siivilleen . Pakoon se meni , ei auttanut mikään . Hiukan kuulema harmitti se saaliin menetys , kun oli palattava kotiin tyhjin käsin .

Vaan eipä mitään , tuli taas seuraavana sunnuntaina hyvä "metästys" keli . Piti lähteä korjaamaan se edelliskertainen vahinko . Hän oli suunnistanut samoille seuduille , kuin edellisella kerralla . Ja siellähän oli löytynyt "mehtikanoja " . Varovasti oli pitänyt liikkua , että varmasti onnistaisi . Oli pamauttanut , ja taas ensi laukauksesta saalis putosi . Isä oli siitä edelliskertaisesta viisastunut , eikä ollut ruvennut riisumaan kintaita ja ottamaan reppua selästä , vaan oli syöksynyt suoraa päätä lintuun käsiksi , niin että pyssy ja sauvatkin oli lentäneet hujan hajan .

MUTTA . Nytpäs kävikin niin , että tämä saalis ei yrittänytkään pakoon , sillä se olikin "pankkojäässä" . Se oli varmaan se edelliskertainen " mehtikana ". Sen kertaista ei näkynyt mailla ei halmeilla .

Nuo isän metsästysreissut olivat "järkiään "erikoisia jokainen . - Isä oli jo kuusissakymmenissä , kun hän innostui Syrjälän Jaakon kanssa metsästämään oravia . Kerrankin lähtivät , oli kamalan kylmä ilma . Laittoivat vaatetta päälle . Hyvän näköisiä , pompat päällä , kun suunnistivat metsään . Oravia oli löytynyt , yhden kanssa oli tullut hankaluuksia . Se oli jäänyt pitkään kuuseen . Eihän sitä voinut jättää sinne kuuseen , hyvä saalis . Jaako oli riisunut pompan päältään ja kiivennyt kuuseen . Se orava olikin ollut hengissä , haavoittunut . Se oli tarttunut hampaillaan Jaakon peukaloon . Jaako oli pudistellut kättään ja orava oli tipahtanut alas ja isä oli saanut kiinni sen . No hyvinhän siinä kävi , loppujen lopuksi . - Jälestä päin Jaako arveli , että se kuusi oli ainakin kolmekymmentä metriä korkea . Lieköhän ollut .

Pyykillä

Pyykinpesu oli niin työlästä hommaa , että siitä kirjoittaminenkin tuntuu työläältä . Puhtaus oli puoli ruokaa silloinkin . Jos kirjoittaisin teille , rakaat nuoret , koko touhun , niin tulisi sekin tieto kerrottua . Toisaalta lieneekö siinä kertomista , jokainen tietää , että jos ei ole konetta , pestään käsin . - Tilapäisesti se kyllä käy nykyisinkin , mutta jos aikoo pestä jatkuvasti olisi oltava tarvittavat välineet . - Kuten , muuripata , pari saavia , pyykilauta survomis korento ( pulikka ) ja ties mitä .

Silloin ennen ei ollut keinokuituisia vaatteita , joten tällainen pyykin peseminen onnistui erinomaisesti . Jos erehtyisi käsittelemään jonkun vaikka akryyli vaatteen tällä menetelmällä , tuloksena olisi epämääräinen mykkyrä , mitä ei saa millään opilla oiottua .

Aivan ensiksi laitettiin vaatteet likoon jo edellisenä iltana , valkoiset ja värilliset erikseen , luonnollisesti . Sitten seuraavana päivänä pyykki pestiin pyykkilaudalla hangaten ja käyttäen pyykkisaippuaa . Sen jälkeen ne laitettiin muuripataan kylmään veteen mihin oli lisätty lipeää . 50-luvulla alkoi tulla myös pyykkipulvereita . - Padan alle sytytettiin tuli ja pyykit kiehutettiin . Puhdasta tuli , varmasti . Huuhdottiin moneen kertaan . Viimeisen huuhteluveden tuli olla ihan kirkasta . - Jotkut menivät tässä liiallisuuksiin , kuten muistan Kaarinan kertoneen , että Viialan Fanni maisteli pyykkejä , oliko niissä vielä saippuaa tai lipeää . Kaarina oli siellä kotiapulaisena . Samaten muistan , miten Luttis Sulo oli kertakaikkiaan ottanut moisesta itseensä ja jättänyt pyykin teon sikseen . Että "hänen pyykkejä ei kyllä maistella ". - Sulo oli töissä milloin missäkin talossa , osasi naisten töitä .

Pyykki oli todella puhdasta , ei jäänyt mitään bakteereita . Ei voinut käydä niinkuin nykyajan pyykille saattaa käydä , jos unohtuvat märkinä läjään . Saattaa tulla outo haju , mikä ei lähde kovin helpolla pois .

50-luvun loppuvuosina pyykkipylverit kehittyivät koneille sopiviksi , samalla ne muuttuivat käsipyykkiin sopimattomiksi . Minäkin sain pulveriallergian mikä on ja pysyy elimistössä . Parasta olla altistamatta ihoaan näille aineille . Silloin opin haudutuspyykin . Siinä jätetään pois tämä laudalla hankaaminen . Liotetut pyykit kuumennetaan hitaasti ja kiehutetaan . Tämäkin oli hyvä menetelmä .

Sitten se kevennys . - Meillä pyykipaikka kesäisin oli laitumien keskellä pyykkiroopilla . Aina sitä aluetta ei oltu aidattu , joten lehmät saattoivat tulla sinne , jos poistui paikalta . Jostakin syystä saippuavesi oli erittäin mieluista lehmille . Kerran taas ne olivat päässeet tekemään tihutöitään . Kun Elvi meni paikalle oli siellä Lemmikki purra vätkyttämässä Elvin uutta kesämekkoa . Mekko oli ollut aidalla kuivumassa . Elvi sieppasi mekon ja huomasi sen täysin repaleiseksi ja käyttökelvottomaksi . Sillon sovut särkyi . Elvi lähti Lemmikin perään ja huiski sillä mekon riekaleella Lemmikkiä pitkin selkää . Sai siinä Lemmikki vauhtia kinttuihinsa .

Sen jälkeen pyykkipaikan ympärille tehtiin kunnollinen aita .

Sukulaisissa puolin ja toisin

Tuossa kuvassa on Kyllösen vanha lipasto . Sen on tehnyt Jussi-sedän veli . Muotokuva tuossa keskella on Anna-tädistä ja etualalla tädin itse tekemä koristetyynynpäällinen , luultavasti 20-luvulta .

Paljon on muistoja noissa esineissä , kuka kaiken voisi kertoa . Muistan ne niiltä ajoilta , kun kesäisin kävin sukuloimassa Kyllösellä . Kyllä siellä oli ihanaa . Täti hoiti ja passasi ja piti hyvänä . Kai sääli orvoksi jäänyttä . Minä onnelisena otin vastaan kaiken hellyyden . Äidin menetys oli vielä niin likellä .

Keväällä , kun koulu loppui , joka kesä monina vuosina , sain luvan mennä Kyllöselle kylään . Ei siinä taittu sen kummemmin sopia vierailuista , minä vain menin . Aune muisteli , että Jussi-setä oli katsonut ikkunasta ja sanonut , sieltähän näkyy Erolan vanhaemäntä tulevan . Lupa oli olla viikko , mutta enhän minä olisi millään halunnut mennä takaisin kotiin niin pian . Kun menin kotiin , en puhunut enkä pukahtanut , vaikka kuinka kyselivät kuulumisia . Siinä ihmettelivät , miksi se on pahalla tuulella aina kun tulee kotiin . Ei tullut mieleeni kertoa , että mökötin , kun piti liian aikaisin tulla pois .

Leikittiin aivan tauotta . Rihmokentällä oli aivan ihana vihreä ruohikko . Siellä mielikuvitus sai siivet . Joka kerta käytiin myös Lampelassa . Mummu tykkäsi , kun käytiin . Kerran leikittiin Liisan kanssa kotia saunan luona rannassa . Eihän Lampelassa ollut leikkikaluja , mutta meilläpä riitti mielikuvitusta . Tyhjät perunalaatikot olivat huoneita ja kengät vauvoja . Saatiin mummulta joitakin vaatteita ja käärittiin "vauvat" niihin . Hyvä oli leikki . Yks'kaks' huomattiin , miten joessa alkoi polskahdella . Me ruvettiin ihmettelemään , onko siellä noin paljon kaloja . Mutta se olikin Eino-setä . hän istui pellon pientareella ja heitteli pieniä kiviä veteen , narratakseen meitä .

Yhtenä kesänä , muistan kun vanhaa säästöpankin taloa rakennettiin mentiin sinne rakennukselle Liisan kanssa . Kiipeiltiin tellinkien päällä ties miten korkealla . Sinne ei oltu pantu mitään esteitä , joten me käytettiin tilaisuutta hyväksemme . Kaipa sen oli joku nähnyt , sillä yritettiin seuraavanakin iltana mennä sinne , mutta sielläpä olikin jo laitettu puomit eteen ja iso kyltti "asiattomilta pääsy kielletty" .

Ostin 1951 kyläillessäni kaupasta paperinuken . Se on vieläkin tallessa . Se on aivan ihana nukke . Panin sen talteen ja ajattelin , että sitten kun minulla on oma tyttö se avataan seuraavan kerran , kun hän on 11-vuotias . Niin tehtiin , kun Riitta oli sen ikäinen , samaten kun Sanna tuli siihen ikään ja myös Anni ja Emmi . Nukke on 57-vuotias nyt ja olemme leikkineet sillä kolmessa polvessa . Jokainen meistä on myös tehnyt sille vaatteita . Katselin sitä eräänä päivänä viime viikolla ja huomasin miten muoti on muuttunut jopa niissä nuken vaatteissa .

Tähän sopii myös eräs Aunen ja Elinan muistelus . - Oli ollut joku 40-luvun loppupuolen kesistä . Elina muisteli , että he olivat melko pieniä tyttösiä . Olivat tulleet meille kesävierailulle . Ja kesä oli kaunis ja lämmin , niinkuin kaikki nuo kesät . - Ihmettelin eräänä päivänä miten kaikkien noiden vierailujen aikana oli tosi ihana kesäinen sää , oliko kesät silloin sellaisia . Selvisihän se , kun aikani mietin . Yksinkertainen selitys on , että eihän sitä menty kylään huonon ja sateisen sään aikana . -

Elina muisteli , miten ihana oli nukkua verannon päällä . Oli naurettu ja kikatettu joka ilta niin ,että isä oli käynyt sanomassa , alkakaahan jo nukkumaan . Sitä oltiin monta päivää aina kylässä . Oli ollut puhe , että kotiin mennään Niemiahon Antin ( posti Antti ) kyydissä kotiin, niikuin oli tultukin. Antti lähti matkaan aina hyvin aikaisin , joten piti mennä Niemiaholle yöksi .

Jotenkin oli käynyt niin , että Aune oli viipynyt jossakin leikkimässä meidän kanssa , Elina ja Vieno olivat arvelleet , että tulkoon Aune huomenna meidän isän kyydissä , kun isällä on kokous . Olivat lähteneet Niemiaholle , Vieno myös oli menossa kirkolle .

Mutta ei sellainen järjestely ollut ollenkaan Aunen mieleen , ei sinne päinkään . Hän kun oli vielä koti-ikäväinenkin . Kamala itkuhan siitä oli tullut . Mitkään neuvottelut eivät myöskään kuuloonkaan . Paavon oli pitänyt lähteä viemään Aunea Niemiaholle . Oli lähdetty polkupyörällä ja kun oli sota-ajan jälkeinen aika , pyörässä ei ollut kumeja . Kumin paikalle oli kierretty jotakin köyttä tai narua . Joten kyyti ei ollut kovin loistelias . Melkoista kolinaa , Niemiaholle kuitenkin päästiin .

Siellä oli yövytty vintillä ja emäntä oli herättänyt tytöt aikaisin . Oli päästy Antin keisien takaistuimelle .

Niinhän se oli vihdoinkin alkanut kotikirkon torni näkymään maiseman yllä . Se oli ollut Aunesta niin ihana näky , että oli tullut itku pelkästä ilosta .

Polle

Kerronpa pienen jutun Pollesta . Se oli vanha ruuna Autiossa aikoinaan ollut . Varmaankin se oli enemmän Alangolla , mutta myöskin meillä . Olisiko ollut yhteinen . Polle oli iso tumma hevonen , rauhallinen , kai jo ikänsä takia .

Yhtenä kesänä Polle oli meillä heinäntekoaikaan . - Oli kaunis , lämmin kesä . Mitähän varten en muista yhtään ainoaa kylmää ja sateista kesää? Oltiin oltu Norossa heinänteossa . -Noron pellot ovat kahta puolta tietä , meiltä Aholaan päin .- Heinät oli seivästetty ja lähdettiin kotiin iltapäivällä . Otettiin kotiin vietäväksi kaikki työkalut ja tavarat , kuten viikatteet , haravat ja muu sellainen . Paavo otti kantaakseen tyhjän tappivakan ja lähti kävellen kotiin . Isä nosti minut Pollen selkään ja sanoi , että Polle ei tarvitse suitsia , sillä se osaa itse kotiin . Isä aikoi tuoda Heijan ja haravakoneen .

Minä lähdin Pollen kanssa ja hyvin se tiesi minne päin piti lähteä . Oltiin menossa siinä Suojalan kentän kohdalla kaikessa rauhassa . MUTTA . Paavollapa oli olleet metkut mielessä . Hän oli pannut sen tyhjän tappivakan päähänsä ja odotti sen alla , kunnes oltiin Pollen kanssa kohdalla , nousi ojan penkalta kamalan möläyksen kanssa .

Sillon kyllä Pollen rauhallisuus katosi . Se ryntäsi kamalaan laukkaan . Minä onneton pidin sen harjasta kiinni ja suorastaan makasin sen selässä , että en putoaisi . Polle sen kun paransi vauhtia . Se kääntyi suoraan Erolan pihaan . Minulla välähti siinä pihalla mieleeni , että miten tässä käy . Onneksi oli makuullani sen selässä , enkä lyönyt päätäni oven kamanaan , sillä se hyökkäsi suoraan omaan parteensa tallissa . Kyllähän minä siinä vähän säikäyksissäni ällistelin , että miten tässä näin kävi , siis ei mitenkään .

Kun Paavo oli saanut asiaankuuluvat nuhteet ja asia oli puitu , se rupesikin naurattamaan meitä . Minunkin vihastumiseni laantui , kun ajattelin , olikohan Polle juossut vuosiin , niinkuin nyt . Ja oli kai se ollut varmaan hassun näköistäkin .

Hevosesilla

Ennen kun leikittiin hevosta , yritettiin miettiä , mikä olisi leikin nimi . No siitä tuli hevosesilla , kun ei kieliopin taitoja ollut .

Aasinsiltahan se siinä oli taas . - Nyt aion kuitenkin kirjoittaa meidän perän hevosista . Hevonen kun oli niin tärkeä .

- Tässä on entisen Aholan Anjan kertomaa . - " Meidän ensimmäinen hevonen oli Liisa , Liisukaksi sanottiin . Se oli pieni musta hevonen , ostettu Kuivikolta sota-ajan jälkeen . Se oli jo vanha ja kankeajalkainen , ollut sodassa mukana . Se putosi kivillä täytettyyn kaivoon Suojalan kentällä olleessa haassa . Loukkasi itseään niin pahasti , ettei siitä toipunutkaan . Haanpään Liisa sitä kulki hoitamassa , lopuksi se piti lähettää teurastamolle. Seuraava hevonen oli nuori , punaruskkea Panu , ostivat sen Siltalan Jaakolta . Se oli suuri raisu hevonen , kovasuinen kuin mikä ja arka . Halusi aina karata kun sen pysäytti , joten piti muistaa sitoa kiinni joka kerta .

Kerälän Heikki toi sitten vaihtajan , mustilaisen , ja Panulla vaihtoivat Sukke -nimisen hevosen . Panu joutui Piippolan Jarvaan . Sukke oli tosi laiska . Ruskea sekin , mutta riski työhevonen . Kun talvella oli tuiskujen jäljiltä niitä "möykkyjä" tiessä , ruukasi Sukke mennä itse sen kohouman ohi ja pysähtyä siihen , että reki jäi keula pystyyn . Isä ruukasi räpsäyttää Sukkea suitsilla ja sanoa , että meehän siitä , että mekin päästään ! Sitten tuli vaihto Heijaan isäsi ehdotuksesta . En tiedä sitä kauppaa tarkemmin , oliko Heija tarkoitus laittaa teurastamoon , vai mikä , kuitenkin Sukke oli raskaampi hevonen ja se meni teurastamoon , ja Heija tuli meille . Heija oli meillä hyvin tykätty hevonen , Siinä oli vain se vika ettei sitä saanut kiinni jos ei ollut panta kaulassa . Minäkin monta kertaa hain sen haasta ja piti varautua ottamaan heti pannasta kiinni kun tarjosi leipäpalaa , muuten se pyörähti poispäin ja potku oli herkässä . Teurastamoon kai Heijakin joutui täysin palvelleena .
Viimeinen hevonen Aholassa on ollut Poku tai Polle . Siitä en tarkemmin tiedäkään kun se oli "jälkeen minun aikaani" ostettu .

Pienesaaren ensimmäinen hevonen oli Vipu , tummanruskea , mustahäntäinen ja-harjainen iso hevonen . Samanvärinen kuin Kylänsaaren Poku .
Toinen hevonen Pienelläsaarella oli Veija , hyvin vaalea , iso hevonen sekin . Sen ostivat Matinahosta Haapavedeltä , Matin siskon pojalta Väinö Launikselta .
Pienensaaren Matti ruukasi tehdä omintakeisia luokkia , A:n mallisia . Paavo osaa tarkemmin sanoa minkälainen se oli .

Syrjälässä oli Esko niminen , vaalea hevonen . Jaako osti sen varsana Haapasaarelta Sydänmaasta . Sekään ei mitenkään vireä ollut . Kerran oltiin heidän kyydissään , Toini ja minä , joulukirkossa , eikä se ollut mitään kilpa-ajoa se kotiin tulo . Oli jo puolessa päivä , ennenkuin pois selvittiin . Onneksi oli lauha ilma , ois muuten palelluttu sillä reissulla .
Tässäpä sulle hevostietoa , poimi siitä käyttökelpoiset asiat ! "

Siinäpä oli tietoa paljon enemmän kuin tiesin . - Heijasta muistan , että meillä ei tarvittu kahta hevosta , kun oli ostettu traktori , niin se jouti myyntiin . - Syrjälän Eskosta muistan Paavon kertoneen , että kerran Jaako oli ollut siirtämässä paljaita kärryn rattaita . Eskohan oli huomannut erilaisen tilanteen ja oli lähtenyt juoksuun . Jaako oli roikkunut suitsissa pitkän matkaa , ennenkuin Esko oli pysähtynyt . Jaako oli moisesta tempusta suuttunut ja sanonut , minä kuritan sinua Esko . Oli kopsinut muutaman kerran Eskoa turpaan .

Taidanpa jatkaa huomenna näitä hevosjuttuja , niin jaksatte lukea .

Pikilappu

Kun oli puutteen ajat sodan takia , isän suutarintaidot olivat arvossaan . Kaupoista ei juuri kenkiä saanut syrjäkylillä . Jos halusi ostaa tehdastekoset kengät , piti niitä mennä hakemaan Oulaisista asti . Ja kortillahan ne olivat , joten kuponkeja piti olla .

Isä suutaroi yleensä talvisaikaan , pitkinä iltapuhteina . Suutaroimispaikka oli pihanpuoleisen ikkunan edessä . Se oli tarkkaa hommaa , joten ikkunasta tuleva valo oli tarpeen . Kun ilta pimeni , öljylamppu siirrettiin suutaroimispaikan likelle .

Penkillä oli nahaksia , lestoja , pikilankaa , puunauloja , naskali , purasin , raspi , pikilappu ja ties mitä tarpeellista .

Muisteltiin Autio Yrjön kanssa , että pikilanka punottiin varmaankin hampusta . Kaksi lankaa punottiin yhteen polven päällä kämmenellä työntäen . Vielä erillään olevat langat pidettiin vasemmassa kädessä . Langan päähän laitettiin sian harjas ikäänkuin neulaksi , lopuksi lanka piettiin . Se oli erittäin kestävää .

Yleensä , kun isä suutaroi , siihen ei saaanut mennä likelle . Ommel tehtiin kahdella langalla yhtäaikaa . Naskalilla pistettiin reikä ommeltaviin nahkoihin ja langat työnnettiin samasta reiästä vastakkaisiin suuntiin . Ne vedettiin tiukasti paikalleen molemmilla käsillä yhtäaikaa . Isällä oli naskali oikeassa kädessä tämän vetämisen aikanakin , joten jos joku oli siinä likellä , oli vaarana saada naskalin pisto . Isä väitti , että ei siinä jouda varomaan , onko siinä joku .

Kerran , kun isä suutaroi , Kumpulaisen Reino tuli käymään . Siinä rupattelivat kaikenlaista . Taisipa Reino soittaa mandoliiniäkin . Kohta hän lähti kotiinsa .

Isä aikoi ruveta pikeämään lankoja , mutta pikilappua ei löytynyt mistään . Isä jo sanoi , pitääkö tässä tosissaan karehtua . Vaikka minä miten kiellän , aina siihen joku kerkiää . Nyt ootta vieny sen pikilapun . Me väitettiin , että ei ole viety .

Ei sitä löytynyt mistään .- Isä sanoi , että kuunnellaan iltauutiset ensin ja sitten kai ei auta muu kun tehdä uusi lappu .

Kohta porstuan lattia kolisi ja Reino pistäyty ovesta sisään hyvin naurussa suin ja sanoi , onko tätä kaivattu . Näytti isän pikilappua . Hän oli käydessään vahingossa istunut sen päälle . Se oli tarttunut housun persuksiin ja kotona vasta oli huomattu . - Arvelin tuoda heti , että suutarointi ei jää kesken .

Kyllä siinä naurettiin makeat naurut asian tiimoilta , vielä monta kertaa jälkeenkin päin .

P.S. Löysin netistä pikilangan teko - ohjeen . Se oli samanlainen , kuin muistan isä tehneen. Tuo minun selostus oli vähän sinnepäin .

Tuku tuku lampaitani

Meillä oli aina lampaita , ei niikään harrastuksen vuoksi , vaan ne olivat todella hyötyeläimiä . Liha oli hyvää ja omavaraistaloudessa todella tärkeää . Lampaat karitsoivat kevättalvella . Karitat laidunsivat emän mukana kesäkauden ja olivat syksyllä sopivia teurastettavaksi . Nuoren lampaan liha on todella hyvää .

Toinen asia , minkä vuoksi oli kasvatettava lampaita , oli villa . Villa kehrättiin langoiksi ja kudottiin sukiksi , lapasiksi villapaidoiksi ym . Aikaisempina vuosina se kehrättiin kotona , mutta sitten villa lähetettiin kehräämöihin kehrättäväksi . Ja kudotettiin kutojalla . Pitäjässä oli muutamia kutojia , jotka kutoivat koneella . Sukkia kutoivat jotkut naiset kylällä , ihan elinkeinokseen . Tyttöjen ja naisten pitkän villasukan kutominen oli suorastaan taitolaji . Se ei onnistunut jokaiselta . Meillä oltiin sen verran nuoria , että villavaatteiden neulominen ei onnistunut . Oli aivan riittämiin tekemistä , että selvittiin talousaskareista ja navetoinnista .-

Lampaan karitsat ovat ihania otuksia . Muistan aivan erityisesti yhden . Se oli 50-luvulla . Minäkin olin jo tullut siihen ikään , että olin navetoimassa päivittäin . - Silloin oli alettu jalostaa Suomenlammasta , hyvällä menestyksellä . Lampaiden koko kasvoi ja ne saattoivat tehdä kaksosiakin . Kerran yksi emä teki kolmoset , mutta ne olivat niin pieniä , että ainoastaan yksi jäi henkiin , pienin niistä , kissan kokoinen . Siitä tuli heti kaikkien lemmikki .

Sinä kevättalvena meidän navetassa naurettiin paljon . Annettiin tämän lemmikin juoksennella irti navetassa ja joka paikassa . Kerran lähdin hakemaan jotakin huoneelta , menin tietenkin juosten . Karitsa juoksi perässä suoraan tupaan niin kovaa vauhtia , että jalat eivät pitäneet . Se liukui suoraan peräseinällä olevan sängyn alle . Sitten lähdettiin navettaan takaisin vielä parempaa vauhtia . Se pinkaisi minun edelle ja suoraan avonaisesta ovesta karjakeittiön perällä olevaan maidonjähdytysaltaaseen . Oijoi! Usein se juosi yllättäen lehmien ruokintapöydille ja säikytti lehmät .

En muista oliko tämän lemmikin kohtalo sama kuin useiden muiden karitsoiden . Isä opetti meitä . Älkää kiintykö liikaa mihinkään kotieläimeen , että siitä ei olisi liian raskasta luopua . Se opetus oli hyvä , ilman tätä opetusta olisi joutunut itkemään monet itkut .

Herätyskello

Korjaushommia

Meillä oli iso herätyskello , kiiltävä ja komea ja se kun pärähti soimaan aamulla , varmaan kuurokin olisi herännyt . Se oli yksilö . Kyllä minä tykkäsin siitä , olisin halunnut vetää sen , mutta ei puhettakaan . Ei kello ollut lasten leikkikalu , ei missään tapauksessa . Vieteri kuulema katkeaa , jos taitamaton vetää .

Siinähän kävi tämän tästä , että niinkin ammattitaitoinen kellon vetäjä- kuin isä väitti olevansa - katkaisi vieterin . Korjattavaksihan se piti viedä , aina ja aina uudelleen .

Vihdoin viimein isä kyllästyi ja osti uuden kellon . Ei se minusta ollut läheskään sellainen , kuin entinen .- Vanha kuitenkin jouti vintille romulaatikkoon .

Minä sen sieltä kerran löysin ja aikani kun kääntelin sitä , tulin siihen tulokseen , että minun varmaan täytyy korjata se . Kyllä se isä ilahtuisi , jos saisi tuon vanhan kellon pöydälle . Olin ihan varma että se ei ole konsti eikä mikään korjata se . Kumma , kun isä ei edes avannut sitä , pani vaan romulaatikoon .

Minähän panin toimeksi . Tiesin miten kello avataan , ei tarvitse mitään työkalujakaan . Hetihän minä huomasin , että jousi oli poikki . Poishan se on otettava , ennenkuin sen voi liittää yhteen takaisin . - Mutta voi hittolainen , jousi pimahti suoraksi . Minäkös hädissäni yritin jos millä opilla survoa sitä paikoilleen . Ei se mennyt . Jotenkin , suurella vaivalla sain tukittua sen kellon sisään sikinsokin , laitoin takakannen paikoilleen . Kyllä meinasi jo kiire tulla , mitäs jos joku näkee . -Piilotin sen kaikkein alimmaiseksi romulaatikkoon .

En olekaan senkoomin korjaillut kelloja , vaikka mulla tuppaa tulemaan silloin tällöin luuloja , että voisin tehdä sitä ja tätä ja vieläpä osaisinkin .

Pussihousut , jatsarit ja riukuvarsisaappaat

Mitä te rakkaat nuoret naiset sanoisitte , jos vastaan astelisi raavas uros pussihousuissa ja jatsareissa . No varmaan riemusta hyriseisitte , millä tuon itselleen saisi ihan ikiomaksi .

Jos totta puhun , olen ikäni ihmetellyt noita muodin oikkuja . Kuka onneton tuollaisetkin keksi . -Vanhoja kuvia tai kuvastoja kun katselee , huomaa , että ne ovat yleistyneet vähän ennen viime sotia ja 40-luvulla niitä oli paljon mm. sotilas asuissa .

Mitään noin hullunkurista , kuin pussihousut , ei varmaan ole ollut kuin joskus keskiajalla , jolloin miehillä oli jopa röyhelöitä . - Vaatetuksen suhteen olemme täysin laumasieluja . Saatetaan vannoa , että tuota en ikikuunaan laita päälleni , mutta kappas vaan kun aika kuluu , miten käykään .

Isä teetti Remes Aapelilla oikein diakonaalista housut ja niihin laitettiin heti tekovaiheessa ratsupaikat . Hyvät oli , ihan mittojen mukaan . Vuosia ne kestivät , kunnes se muoti oli auttamattomasti ohi . Luulisin , että Paavo ja Heimo eivät koskaan käyttäneet pussihousuja .

Sensijaan , ainakin Paavolla oli jatsarit , oikein ryppyvartiset , toiselta nimeltään haitarivartiset . Tehtaalla jo rypyt prässätty varsiin ja oikein kiiltäväksi käsitellyt . Itseasiassa tavallinen jatsari oli normaali musta saapas , ihan samanlainen kuin nykyisinkin .

Sitten nuo vasemmalla kuvassa olevat saappaat olivat , riukuvarsisaappaat . Niissä oli pitkä yli polven ulottuva varsi , mikä yleensä käännettiin alas . Tarkoitus oli kai , että jos kuljettiin , tai tehtiin töitä paksussa lumessa , ne saattoi nostaa polvien suojaksi . Käännettävän osan takana oli nahkainen nyöri , kai ihan koristeena . Oli se varsi kyllä halki siitä takaa , joten kai sillä säädettiin varren leveyttä .

Muistan , miten Kumpulaisen Reinolla , naapurista , oli pussihousut ja jatsarit . Housujen sääriosa oli niin kapea , että ihan ihmetellä sai , miten jalka mahtui niihin . Kun taas pussit oli aivan muhkeat . Jatsarien varret oli kovasti rypytetty ja tiukat nekin , että näkymä oli kaikkea muuta kuin upea . Melkein kuin tikkunekku olisi kävellyt . Autio Yrjö tuossa sanoi , että joka miehellä ne piti pussihousut ja jatsarit olla .

50-luvulla tämä muoti alkoi olla ohi , samoin kuin lapikkaat . Minulla oli viimeiset "nokkasaappaat"alakoulussa . Sitten alettiin käyttää kumisaappaita ja monoja talvella . Kesällä käytettiin "lipposia",nahkaisia tai kankaisia pikkukenkiä .

Muistelempa Kumpulaisia . Heillä oli mökki Erolasta Sydänmaahan päin Aholaa vastapäätä . Miinalle ja Antille oli syntynyt seitsemän lasta . Siihen aikaan minkä minä muistan , olivat tytöt vanhimmasta päästä jo pois kotoa , yksi , Martta niminen oli kuollut keuhkotautiin , samaten isä Antti . Kotona olivat Reino , Ville ja Eeva . Villekin joutui parantolaan keuhkojen takia .

He kaikki kävivät usein meillä , samaten me käytiin heillä . Kerran oli oikein kova pakkastalvi , Reino oli jossakin töissä . Silloin Miina ja Eeva tulivat asumaan meille joksikin aikaa . Isä kulki pöllin ajossa ja oli päivät pois . Miina käytti tilaisuutta hyväkseen ja pesi pyykkiä . Vaatteita kun ei ollut paljon muuta kuin mitä päällä oli , täytyi pestä kaikki mitkä suinkin voi . Niinpä Miina pesi ainoat alushousunsa ja laittoi ne uunin lehokseen kuivumaan . Isä tulikin sinä päivänä vähän aikaisemmin kotiin . Rupesi siinä ripustelemaan kastuneita työvaatteitaan kuivumaan . Isä rupesi ihmettelemään , että kenen "huvilan verhot" ne siinä on . Miinahan tietenkin häkeltyi pahanpäiväisesti . Onneksi isä meni menojaan , varmaan hevosta ruokimaan ja Miina kerkesi viedä pyykkinsä piiloon .

Eeva ja Vieno olivat saman ikäisiä , iloisia ja kovia laulamaan . Eevalla oli kaunis , sanoisiko sensuelli ääni . Yritin matkia sitä , huonolla menestyksellä . Samaten Reinolla oli ääni kerrassaan komea . Hän soitti mandoliinia ja lauloi - "ja punikki se vuorelle astui , punalippu oli kädessään , impin silmissä kylmeni lämpö , sydän sai salapistoksen ."

Teistä moni ei varmaankaan tiedä , että Reino on Lea Lavenin isäpuoli . Iäti minä ihmettelen sitä asiaa , kuinka Lean ääni on juuri samaa tyyppiä kuin Reinon ja Eevan ääni . Onko se luonnon valintaa , vai mitä .

Kyllimarjaana

Siinä Perjakan luut romahti

Mistähän lie peräisin tuokin sanonta . En tiedä , mutta hyvä aasinsilta tähän juttuun .

Autiossa oli Perjakka niminen lehmä ja meillä oli Siro , tyttärensä . Ei ollut Siro siroa nähnytkään , sen kummemmin kuin emänsä . Kumpikin olivat romuluisia vaaleanruskeita sarvipäitä . Naamakaan ei ollut liialla komeudella pilattu . Mutta hyvälypsyisiä olivat , väliäkös ulkonäöllä . Siro oli luonteeltaan kiltti , mutta Perjakka , peijakas , oli aitomus .

Silloin 40-ja 50-lukujen vaiheessa lehmät laidunsivat " väljän päällä" , kuten jo kerroin aiemmin , muistaakseni . Tien kahtapuolta oli riukuaidat ja joka talon pihaan oli portti . Lehmät laskettiin ulos ja niitä saateltiin jonkun matkaa .- Keväällä laidunkauden alkaessa , ne saateltiin metsään asti muutamana päivänä , että ne oppivat muistamaan minne pitää mennä .- No jos niitä ei saateltu kovin kauas ne rupesivat syömään tien poskessa . Perjakka oli joskus oppinut avaamaan portit , se laittoi toisen sarven riu'un ala- ja toisen yläpuolelle ja nosti ri'un syrjään . Toiset lehmät odottivat takana , kun Perjakka aukoi portit . Siitä pihaan vaan . Opittiin vahtimaan , milloin ne tulevat , eikä päästetty Perjakkaa mielityöhönsä .

Iltasella lehmät oppivat itse tulemaan kotiin . Siinä vaan oman navetan kohdalla otettiin omat ja laitettiin muiden lehmät menemään eteenpäin . Lehmille annettiin makupaloja navetassa , niin ne tulivat mielellään kotiin , kun tiesivät saavansa jotakin . Lehmät poikivat yleensä keväällä silloin , joten utareet täyttyivät ja ne tulivat lypsettäviksi .

Useimmissa taloissa navetat olivat 5-6 lehmän navetoita . Karsinat muutamalle vasikalle , lampaalle ja sialle . (Oli toki isojakin taloja , joissa oli tosi isot karjat ja navetat .)Ei ollut ruokintapöytiä . Heinät laitettiin parteen lehmän eteen . Piti osata laittaa sopivasti , muuten lehmä sotki niitä jalkoihinsa . Juottaminen tapahtui sankolla ja piti olla paljon lämmintä vettä , koska juottaminen tapahtui vain kaksi kertaa päivässä . Lehmä juo paljon , eikä näin ollen kylmä vesi tullut kysymykseen . Annettiin myös jauhoista valmistettua suurusjuomaa .
Vesi nostettiin vinttikaivosta . Sanko jäätyi talvella paksuksi möykyksi .

Vasta poikineille ja hyvälypsyisille tehtiin myös apetta . Se tehtiin olkisilpusta tai ruumenista . Sen valmistuksessa tarvittiin suuri amme . Siihen laitettiin kerroksittain silppuja ja jauhoja . Lopuksi kaadettiin päälle kiehuvan kuuma vesi . Amme peitettiin olki - ,tai heinäkerroksella . Tämä tehtiin aamulla illaksi ja illalla aamuksi . Hyvin hautunut ape tuoksui ihanan imelälle . Jos olisin ollut lehmä , olisin odottanut sen saamista .

Siihen aikaan syntymä ja kaiki siihen liityvä oli "tabu", niin ihmisen kuin eläimenkin syntymä . Lehmää käytettiin sonnilla , että se saisi vasikan , joskus ei yksi kerta riittänyt . Se vain oli minulle suuri arvoitus , että miten se vasikka joutui lattian alle , sitten kun lehmä on poikimassa .- Meille lapsille sanottiin , että navettaan ei saa mennä silloin kun lehmä on poikimassa , koska lattialankut on avattu , että vasikka saadaan nostetuksi .

Kyllimarjaana

Pirtti

Löysin eräästä perinnekirjasta kuvan , mikä muistutti Erolan pirttiä . Hahmottelin siitä piirroksen , ikäänkuin ovensuusta katsottuna . Pirtti oli korkea ja ylimmät kurkiorret vahvoja rakennuksen tukiorsia . Alimmat orret olivat tavaroiden säilytystä ja vaatteiden kuivatusta varten . Ja mihin nyt yleensä orsia tarvittiin . Erolan pirtissä niitä oli enemmän , mitä hahmottelin tähän piirrokseen .

Rakennus on Hyttilän vanha rakennus ja se on tuotu nykyiselle paikalleen , isän kertoman mukaan 1926 . Sen ovat pystyttäneet Matti ja Jussi Piippo . Joten rakennuksella olisi hirsissään pitkä historia , jos saisimme sen kuultavaksemme .

Nyt , kun ajattelee asiaa , oli pirtti komea ja suuri , sitä vain ei silloin tajunnut . Olisi rauhoittavaa saada astella niitä leveitä lattialankkuja pitkin , jos näkisi pirtin vielä entisellään . 50-luvulla rakennus "kengitettiin" ja samalla mutettiin pirtti sen ajan tyyliseksi .

Kyllimarjaana

Glamouria 50-luvulla

50-luvulla , muutama vuosi sodan jälkeen , kansa tuntui haluavan unohtaa sodan ankarat vuodet . Oli eletty niukkuuden aikoja monia pitkiä vuosia . - Alkoi suuri jälleenrakennusaika . Kehitys eteni suurin harppauksin . Kaikki , mikä oli jäänyt kesken , pyrittiin saattamaan loppuun ja tehtiin vielä lisääkin uudistuksia , mikäli se suinkin oli mahdollista .

Maataloutta alettiin kehittää . Isä ja Aate-setä ostivat yhteisen perunannostokoneen . Meille ostettiin 1952 traktori , Zetor . - Muistan , kun Paavo tuli sillä perukalle , kaikki poikaset , mitkä kuulivat traktorin äänen , juoksivat perässä . Ja kohta tuli aikuisia miehiä polkupyörillä . Melkoista ihmettä se oli . Tietääkseni , vain Pienelläsipolla oli traktori . Paavo teki Zetorilla traktoritöitä kyläläisille ja kotona myös . Silloin alkoi kehitys etenemään .

Mutta tuosta glamourista . Voi , että se kiinnosti isoja , jos pieniäkin tyttöjä . Lehdissä oli kuninkaallisten ja muiden kuuluisuuksien kuvia . Näitä kuvia kerättiin ja liimattiin vihkoihin . Minä tietenkin piirsin sellaisia . Hyvin usein leikittiin hienoa naista .

Kerran meidän mielikuvitus sai siivet ja leikittiin niin utopista leikkiä,kuin mielikuvitus suinkin vain keksi . Meitä oli varmaan Kaarina , Aution Maija ja minä . Oltiin olevinaan hienoja ja rikkaita . Meidän miehillä oli muka autot ja meillä " vaimoilla " oli turkit ja korkeakantaiset kengät . Kyllä oli upeaa , vaikka mielessämme muka tiesimme , että sellainen ei ikikuunaan ole mahdollista . Mutta oli toki lupa unelmoida . Nyt , kun ajattelee asiaa , on hassua , miten moninkertaisesti todellisuus on ylittänyt haaveet . Onneksi kehitys on hiljalleen mennyt eteenpäin , joten vähitellen olemme tottuneet asiaan jos toiseenkin .

1950 kylällä oli niin paljon lapsia , että koulu kävi ahtaaksi . Kunta vuokrasi Sipon pirtin kolmannesta - viidenteen luokkia varten . Tarvittiin kolmas opettajan virka . Siihen valittiin Kaisu Rajaniemi Oulusta .

Kaisu oli söötti ilmestys . Oikopäätä kaikki ihastuttiin häneen . Hänellä oli päällään ruskea "jumpperi ", ohut villapaita ,vaaleampi tweed hame ja "läskipohjakengät ". Nekin olivat ruskeat . Kyllä oli siisti asu . Olin sen verran muotitietoinen , että tiesin hameen pituuden olevan new look , pituutta .( Se oli tullut sodan jälkeen ) Nilkkoihin ulottuva ja helmassa halkio . Hänellä oli myös vaalea "perperi", popliinitakki . Kaisun kävelytyyli oli kerrassaan erilaista , hän ikäänkuin kohotteli itseään varpaillaan . Sitäkin piti yrittää jäljitellä .

Kaisu oli nuori ylioppilastyttö . Hän oli kohdannut kohtalonsa linja-autossa , matkallaan Saviselkään ensimmäistä kertaa . Tiikaisen Ilmari oli ollut tulossa kotilomalle sotaväestä . Ilmari oli tiennyt opastaa hänet oikeaan osoitteeseen . Näin tuttavuus oli solmittu . Ilmari alkoikin vierailla Kaisun luona sillä seurauksella , että pian kuultiin hääkellojen kuminaa .

Kaisu oli monta vuotta minunkin opettajana . Myöhemmin olin hänellä kotiapulaisena . Muistelimme niitä alkuaikoja . Häntä huvitti , kun muistin hänestä niin paljon asioita , jopa vaatteetkin . Ei se mikään ihme minusta ole , jos muistan vieläkin , saati silloin , olihan Kaisu , eräänlainen tuulahdus muusta maailmasta .

Sillon minua pelotti

Ennen piti käyttää mielekuvitusta jännityksen luomiseksi . Pimeinä iltapuhteina puhuttiin kaikenlaisia kummitusjuttuja ja murhatarinoita . Melko tehokkaita ne olivatkin . Ei puhettakaan että olisi lähdetty " hyyssiin " illalla yksin . Kaikki tytöt mentiin porukalla iltareissulle . Harmaa iso talo ja pimeä piha tehosti tunnelmaa ihan liiaksikin .

Kerran , olin jo pitkälti toisella kymmentä , kaikki olivat menneet johonkin , jopa isäkin . Minä olin tämän tästä liian nuori menemään sinne tai tänne . Sillä kertaa en ollut liian nuori jäämään yksin kotiin . Oli tosi kolkko ilma , pimeää ja tuulista , talo rutisi ja kohahteli tuulen kourissa . Hiljakkoin oli puhuttu kamalia murhajuttuja ja sinä iltana luin jotakin jännityskirjaakin . Tuli jo nukkumaanmeno aika . Nukuin silloin etukamarissa . Etukamarista oli ovi eteiseen ja siinä ei ollut muistaakseni toimivaa lukkoa . Tuvan oveakaan ei voinut panna säppiin , koska toisten piti myöhemmin päästä sisälle . Oli tosi turvaton olo .

Menin umpipäähän peittojen alle yrittäen olla kuulematta rakennuksen rutinoita . Mutta kohta rupesi tuntumaan että pitää kuitenkin kuulla . Nakkasin peiton pois pääni päältä ja yritin panna järkeä päähäni , ei tänne nyt kertakaikkiaan tule kukaan . Hetken olin ihan rauhallinen . - Mutta sitten tuntui että kuulin jotakin . Yritin terästää kuuloani . Talo rutisi entistä enemmän .- Sitten taas kuulin jotakin , aivan selvästi kuulin hiipivät askeleet . Ne tulivat sänkyä kohti . - Silloin käsitin mitä on olla kauhun lamauttama . Makasin jähmettyneenä paikallani . Luulin kuulevani hiljaista hengitystäkin . Silloin jokin kopsahti mahani päälle . Tuntui että se on menoa nyt . Kuitenkin , siinä silmänräpäyksessä tajusin , että se olikin Pepe , meidän kissanpentu ja se halusi viereeni nukkuman . Mahtoi siinä Pepe ihmetellä , mikä hoitamis tuokio tässä nyt tuli . Pepe kehräsi niin rauhoittavasti , että yhdessä nukuttiin tuossa tuokiossa .

Toisen kerran , nukuin verannon päällä . Lieköhän ollut sama syksykesä . Verannon päällä nukkuessa ei ollut edes ovea minkä takana olla . Sinne tultiin seinän vierellä olevasta aukosta . Sänky oli toisella seinustalla . Siihen sänkyyn näkyi rakannuksen ullakko , " vintti ". Iso musta aukko näkyi silmiin , kun makasi sängyssä . Oikein , kun tuijotin sitä aukkoa , näytti kuin jotkin hahmot olisivat liikkuneet siellä . Oijoi , miten pelotti . Isä nukkui pirtissä , onneksi , että oli hiukan turvallisempaa kuin etukamarissa . Kaikki muut sisarukset olivat kai elokuvissa .

Sitten , olisikohan ollut samainen ja vihonviimeinen kesä , kun olin kertakaikkiaan liian nuori joka asiaan .

Olin säästänut rahaa viikkokausia ja luulin vihdoinkin pääseväni elokuviin , mutta eipäs . Isä sanoi , kun touhusin , että ei kai se Kyllikki lähde , olet liian nuori . Olin niin vihainen , että korvissa suhisi . Mutta isän sana oli laki . Juolahti mieleeni että , ei tämä tähän pääty . Menin mököttämään verannon päälle . - Isälle " ruukattiin " tehdä peti sivusta vedettävään sänkyyn , -en tehnyt sitä . Sitten myöhemmin isä tuli eteiseen ja sanoi , lähetäämpä hakemaan hevoset . Minä sanoin , että en lähde . Isä ei kovistellut minua ollenkaan , vaan meni pirttiin . Arvasi kai mistä oli kyse . Kun pojat tuli melko myöhään kotiin isä kuului sanovan lähtiskö jompi kumpi hakemaan hevoset , kun Kyllikki ei lähtenyt . Kukaan ei ihmetellyt , miksi .

No vihdoin ja viimein syksymmällä minäkin pääsin elokuviin . Ensimmäinen kuva oli , Valkoinen peura . Se oli nuorelle melko jännittävää katsottavaa . Mutta toinen kuva oli joku rakkaustarina , minut laitettiin kotiin , koska se ei muka ollut mulle sopivaa . - Nyt kun ajattelen , ei olisi haitannut jos olisin nähnyt jonkun parin suutelevan ja sitten olisi näytetty pilviä . - Sensijaan , kun minä onneton jouduin lähtemään kotiin yksin ja pimeässä , se vähän haittasi sellaisen elokuvan jälkeen . Kyllä minä juoksin henkeni edestä . Koko ajan se noidaksi muuttunut nainen tuntui tavoittelevan minua .

Olikohan tässä jutussa se pelkokerroin .

Lämpöinen löyly on kotisaunan...

Saunominen

Kesäillan idylli Suomen suvessa , savusaunan löylyt , tahi kuumat löylyt joulusaunassa , pakkasen paukkuessa , ei ollut mikään helposti saatava nautinto , ainakaan meillä . Ei totisesti .

Savusaunat yleensä oli rakennettu kauaksi pihapiiristä palovaaran takia . Niin meilläkin . Sauna oli ainakin 50 metrin päässä talosta . Lämmitys ja veden kuljetus oli melkoinen urakka . Iso kiuas monta metriä kanttiinsa olevassa saunassa tarvitsi monta sylillistä halkoja . Lämmitys aloitettiin jo iltapäivällä hyvissä ajoin . Useimmiten jompi kumpi veljistä oli saunan lämmittäjänä , kun lämmtys aloitettiin , mutta sitten loppuvaiheessa isä suoritti lopputarkistukset , että ei jäänyt "kitkua ".

Meidän kaivossa oli " kova "vesi , joten se ei käynyt oikein saunavedeksi . Talvella ajettiin hevosella vettä navettaan lehmille ja siitä otettiin vesi myös saunaan . Vesi lämmitettiin karjakeittiön muuripadassa ja ammennettiin kelkan päällä oleviin saaveihin ja vedettiin kelkalla saunalle .

Kesällä homma oli paljon mutkikkaampi . Meillä oli " pyykkirooppi " ihan toisella suunnalla mitä sauna . Se oli varmaan pieni lähde , koska vesi riitti koko kesäauden . Siellä oli pyykkien keittämistä varten iso muuripata , joten saunailtoina vesi lämmitettiin roopilla . Vesisaavin " korvien " läpi pujotettiin " korento " ja saavi kannettiin saunalle . Korennolla saavin kantaminen oli melkein taitolaji , piti osata kävellä tasajalkaa , muuten siitä ei tullut mitään ja vesi läikkyi saavista . Useimmiten vähävoimaisempi kantaja kantoi jälessä ja isä edellä ,(muistaakseni ). Isä otti tahdin toisesta kantajasta lähdettäessä . Matkaa kertyi varmaan liki parisataa metriä . Kova oli urakka , eikä yksi saavi edes riittänyt .

Niinpä saunanautinto oli sitäkin suurempi , kun päästiin kylpemään . Miehet menivät ensin ja me tytöt sitten . Sauna oli niin suuri , että sinne olisi mahtunut isompikin liuta tyttösiä . - Talvella käytiin välillä pyörimässä lumihangessa ja sitten taas löylyyn . Yritettiin juosta pirttiin mahdollisimman nopeasti , ei niinkään vilustumisen pelosta , vaan kilpailtiin siitä kenen tukka menee eniten jäähän . - Kesällä poimittiin saunan vierellä kukkivasta pihlajasta kukkia .

Savusauna

Kolukärryt

Ei ollut autoja tai traktoreita 40-luvun lopulla ainakaan Junnonperällä . Kolukärryt ja muut hevospelit olivat käytössä ja arvossaan . Kärryt ja reet huollettiin joka kevät , kuten auto nykyään .( Onneksi ei tarvinnut viedä katsastukseen !) Ne olivat arvotavaraa . Joka teki reen tai kärryt suurella vaivalla , taatusti huolsi niitä niin , että ne varmasti kestivät vuosikymmenen jos toisenkin . Tervaa kului aikalailla . Tervaus suoritettiin yleensä aurinkoisten säiden aikaan ulkosalla . Tervatut työkalut jätettiin aurinkoon kuivamaan . Terva imeytyi niihin , eikä vesi päässyt turmelemaan niitä .

Meillä isä teki rekiä omiin tarpeisiin . Se oli kaikkinensa pitkä prosessi . - Ensin etsittiin metsästä sopivat jalaspuut ja suoritettiin sanoisko alustava muotoilu . En taida osata selostaa kaikkia vaiheita . Jokatapauksessa , jalaspuuta haudutettiin uunissa , siinä se tavattoman suuri uuni oli tarpeen , ja se taivutettiin miesvoimin paininpuun päälle . Muistaakseni jalakset kuivatettiin orsien päällä pirtissä . Itse rekikin tehtiin pirtissä . Pirtti oli silloin kuin jokin puusepän verstas . Lastuja joka paikassa . Kaikenlaiset nikkaroinnit tehtiin yleensä siellä talvisin . Isä kiskoi päreitä ja teki niistä pärevakkoja . Siellä me touhuttiin lastujen seassa , eikä kukaan marissut sotkusta .

Kärrynpyörät olivat nikkarin työtä , niitä isä ei tehnyt . Kerran meille kutsuttiin kärryjen tekijä , häntä kutsuttiin kärryEeraksi . Hän teki viimeiset kärryt mitä meillä käytettiin . Sitten 50-luvulla alkoi tulla kumirataskärryjä ja entiset kolukärryt jäivät pos käytöstä . Ja viimein traktoreiden yleistyessä nekin kumirattaiset . Tervakin katosi pois kaupoista , että meni muutama vuosikymmen , että en minäkään nähnyt sitä missään . Nykyisin sitä saa taas .

Uskomaton on tämä kehitys mikä on tapahtunut sotien jälkeen , voiko vauhti olla samanlainen eteenpäinkin . Tuskin .

Maailmalle

Isosisko

Minulla on sellainen muistikuva , että meillä ei ollut kotiapulaista enää silloin kun menin kansakouluun . Mentiin eteenpäin " omin väkineen ". Hyvinhän se meni , mutta varmaan isosisko joutui ottamaan ison asian haltuunsa . Tottakai isä teki raskaimmat työt , mutta kuitenkin .

Näin mentiin , kunnes olin noin kummenvuotias , isosisko , Vieno , alkoi haluta rakentamaan omaa elämää . Niin hän lähtikin , ensin kotiapulaiseksi pari kertaa ja sitten jo kouluihin ja kouluttautui ammattiin . Hän olikin meistä tarmokkain .

Näin jälestä päin kun ajattelee , hän lähti ja oikeastaan oli sen jälkeen kotona vain lomillaan . Odotettiin aina kovasti hänen tuloaan . Se oli jotakin hienoa ja kiinnostavaa , kun hän kertoi asioista maailmalla . Joskus muistelen , kuinka hän oli hoikka ja kepeä . Kun kuultiin sitä niin harvinaista tanssimusiikkia ja tuli säkkijärven polkka , hän sieppasi katosta roikkuvasta voimistelurenkaasta kiinni , tanssi nuoruuden riemulla ja pyöri kepein kintuin kuin hyrrä . Minusta se oli ihastuttavan näköista ja se jäi mieleeni ainaiseksi . Se oli isosisko .

Lomat menivät ohi ja hän meni taas , kengän korot kopisten ja takki hulmuten .

Vuosikymmenet ovat kuluneet , yhteyttä pidetään kiinteästi , tavataan niin usein kuin voidaan .

Kyllimarjaana

Piirroksia 50-luvun alkupuolelta

Näistä selviää aika hyvin tuon ajan pukeutuminen maalla . Piirros miehestä on ilmeisesti jäljennös , ehkä Tantun piirroksesta , mutta vanha nainen on ihan omaa tekoa . Miesten pukeutuminen ei ole kamalasti muuttunut , mutta tuppipuukkoa ei saa olla . Naiset ovat kauan pukeutuneet toisella lailla .

Hanna-äiti

Muistelen nyt Hanna-äitiä , isän äiti-puolta . Hänellä oli iso merkitys elämääni , vaikka ehdin tuntea hänet vain muutaman vuoden .

Hanna Lampela on tullut , tietoni mukaan , Autioon taloutta hoitamaan , emännän Hilda Aution ( isän äiti ) kuoltua lapsivuoteeseen 1909 ja avioitunut ( isän isän ) Heikki Aution kanssa ehkä 1910 . Lapsia tuli kolme , Eino 1911 , Aate 1915 ja Heikki , hän on kuollut nuorena . - Talossa ovat asuneet vielä lapset Heikin ensimmäisestä avioliitosta . Matti ( isä ) Lempi , Alma ja Tyyra .

20-luvun loppuvuosina äitini , Alma Lampela on tullut tädilleen Hannalle apulaiseksi ( mainitsin aikaisemmin ) ja löysi isän . Joten , Alma ( äitini ) tuli miniäksi tädilleen . Hannahan oli Lampelan vaarin , siis äidin isän , sisar . Äiti oli Einon ja Aaten ensimmäinen serkku , mutta ei mitään sukua isälle ( Matti ) .

Minua on joskus huvittanut nämä sukulaisuus jutut , sillä jos oikein ajattelee , niin meidän sisarukset ollaan Aaten lasten toiset serkut äidin puolelta ja isän puolelta ollaan melkein ensimmäiset serkut . Vahva on sukulaisuus . Sama juttu Maijan ja Ainon ( Einon tyttäret ) kanssa .

Muistan , miten kerran oltiin Hanna-äidin kanssa kahdestaan kotona . Olin alle kouluiän , koskapa kahvi oli kortilla siihen aikaan vielä ja kaikki toiset olivat koulussa , tai missä lie . Hanna -äiti oli hyvin salaperäisellä tuulella ja sanoi , tuleppas tänne , minä näytän jotakin . Mentiin nurkkakamariin ja hän avasi vanhan punaisen arkkunsa . ( Se arkku on minulla nykyisin , otin sen muistoksi Erolasta lähtiessäni .) Siellä oli kaikenlaista hänelle tärkeää ja yksi ylitse muiden . Tulitikkulaatikollinen kahvin papuja ja emalimuki , missä oli vanhat kahvin sakat . Mummu selitti , että keitetään ensin näistä sakkavesi . - Toimitus oli tärkeä , vettä mukiin ja se laitettiin hellalle kuumumaan . Sitten lähdettiin hakemaan lisää hellapuita . - Kahvin pavut olivat paahtamattomia , joten "rännäliä "tarvittiin . Pavut paahtuivat hellan hiilloksen päällä kauniin ruskeiksi . Sitten ne piti vielä jauhaa kahvimyllyllä . -- Siinä touhutessa oli unohtunut se sakkamuki ja sakat olivat palaneet pohjaan . - Kyllä mummua harmitti tosissaan . Hän kuitenkin sanoi , ei se mitään , keitetäänkin puhtaaseen veteen . Niin tehtiin ja minäkin sain oikeaa kahvia , varmaan ensimmäisen kerran elämässäni .

Mummu nautti kahvistaan todella . Hän kysyikin , oliko kahvi minusta hyvää . Sanoin olleen , mutta todellisuudessa ihmettelin sitä juodessani , miksi kummassa aikuiset niin pitävät kahvista . Ei se minusta kovin ihmeelliseltä maistunut

Mummu oli meillä paljon apuna . Hän asui silloin jo Alangolla , koska Eino oli kaatunut sodassa ja Autiota isannoivat leskeksi jäänyt Vieno ja uusi mies Veikko Mustola . Hän ei halunnut asua siellä , koska Aate oli oma poika . Minulla on muistikuva , että hän asui paljon meilläkin .

Kerran mummu oli taas ollut meillä ja minä lähdin hänen kanssaa Alangolle . - Mentiin suoraan , peltoja ja hakaa pitkin . Siihen oli muodostunut vahva polku , mikä ei koskaan kasvanut umpeen , ei ainakaan siihen mennessä , kun lähdin kotoa .

Mentiin peltojen poikki , niissä kasvoi luonnonheinää . Minä riivin heinien latvoja käsiini ja arvuuttelin mummulta " kukko , vai kana "- Jos heinän röyhy jäi käteen pitkäksi , se oli kukko , jos lyhyeksi , se oli kana . - Sitten huomasin mesikoita ojan reunalla . Poimin niitä ja toin mummullekin . Hänkin kiinnostui niin , että oli huomaavinaan yhden ja kumartui poimimaan , mutta se oli vain joku punainen kasvin lehti . Minulle tuli kamalan paha mieli , luulin mummunkin olevan kamalan pettynyt , kun hän kipeän ja kankean selkänsä kanssa kumartui turhaan . Juoksin ristiin rastiin niin kauan , että löysin mummulle lisää mesikoita . Mummu kiitteli ja silitti hiuksiani .

Mummu leipoi usein meillä . Hän teki todella hyvän leivän , Leivän juurta hapatettiin vain yhden yön yli , joten se ei ollut kovin hapanta . Kukin vuorollaan saatiin olla kaverina laittamassa juurta ja sekoittamassa jauhoja taikinaan . Samalla hän kertoi kaiken mitä leivän tekemiseen kuuluu . Minäkin olin niin pieni , että seisoin tuolilla juurisaavin vieressä oppia saamassa . Olin liian pieni itse taikinan tekoon . Taikinan siunaaminen on jäänyt mieleeni ikiajoiksi .

Leipiä tehtiin yleensä paljon kerrallaan , ainakin viisitoista meillä . Kun mummu otti leivät uunista pitkävartisella leipälapiolla , hän kantoi ne pirtin päätyseinän penkille . Meidän lasten tärkeä työ oli nostaa ne nojalleen seinää vasten , siinä ne jäähtyivät . Lopuksi mummu puhdisti leipien pohjat linnun siivellä ja latoi ne leipävakkaan , tai joskus leipäsaaviin .

Joskus kesäaikaan pirtti oli niin kuuma , että mummulla hiki virtasi pitkin otsaa . Hän riisui usen aluvaatteisilleen , että jaksoi leipoa . - Aluvaatteet olivat , vaalea , kankaasta itse tehty paita , liivi ja kankaiset polviin ulottuvat housut , eräänlaiset luukkupöksyt . Vanhemmilla naisilla niissä oli vielä siihen aikaan sellainen erikoisuus , että ne olivat haaroista auki , ihan niinkuin miesten aluhousuissa on halkio vieläkin . Liivien sivuilla oli napit joihin pöksyt kiinnitettiin . Pöksyjen etumusta napitettiin ensin ja sitten takamusta , että luukku voitiin avata "hyyssireissulla "

Tämä selostus tuli tähän mummun juttuun , mutta sama alusasu meillä toisillakin oli . Tosin niinä vuosina nuoret naiset alkoivat ostaa kaupasta kerrastoja . Silkkisiä tai trikoisia . Ja käyttivät korsetteja ja rintaliivejä .- - Mummu ja muutkin vanhemmat naiset eivät käyttäneet sukkanauhoja , vaan sitoivat sukkansa jalan ympäri nyörillä . Tytöillä oli sukkanauhat , niitä virkattiin itse , koska kumisia sukkanauhoja ei tahtonut saada .

Mummu oli pukeutumisestaan hyvin tarkka ja arvonsa tunteva . Hame oli melko pitkä ja tumma , niin arkena kuin pyhänäkin . Puseron helma oli hameen päälle ulottuva . Villatakki oli harmaa , helmassa oli tummia haitoja . Oli hänellä myös " läninkejä ", mekkoja . Kerran , muistan , kun hän halusi mennä seuroihin , hän pukeutui hyvin huolella , Puserona oli joku vaalea pusero . Siinä oli kaula-aukon ympärillä nyöri ,että aukko saatiin sopivan kokoiseksi . Tumma huivi päässä , mikä laskettiin hartioille sisätiloissa . Silloin hän lainasi isältä äidin vihkisormuksen . Oli komeaa olla sormus sormessa , olihan hän leskiemäntä . Kengät olivat nahkaiset nokkasaappaat . Niihin oli laitettu tekovaiheessa " narskua " pohjan väliin . Kengät narskuivat kävellessä . Siinä oli toinenkin tarkoitus , jos kengät narskuivat , ne olivat melko uudet . Olihan se eräänlainen vaurauden merkki , jos vanhalla emännällä oli uudet kengät . Lieköhän olleet isän suutaroimat saappaat .

Viimeisenä elinvuotenaan mummu rupesi saamaan jotakin huimauskohtauksia . Oli varmaan hänen viimeinen talvensa ja hän oli ollut meillä jonkin aikaa . Hän oli lähtenyt hakemaan puita tupaan ja kaatunut sillä reissullaan . Isä ei kai olut kotona , koska me "penskat " ei huomattu ihmetellä kun mummua ei näkynyt . Aikojen päästä Aate-setä tuli meille kertomaan , että mummu oli kävellyt suoraanAlangolle ja ollut kuhmu päässä . Puhunut sekavia ja sanonut , että Matti löi . Tietenkään ei ollut lyönyt ja Aate sen tiesi . Tuli vaan kertomaan että mummu on tallessa .

Varmaankin sinä keväänä mummu sai lääkäri Virpi Seppälältä tiedon , että hänellä oli kasvi vatsassa . Leikkausta olisi voitu yrittää , mutta , hän itse ei halunnut sitä . Koska siihen aikaan ei lääketiede ollut vielä niin kehittynyt , että lopputulos ei ehkä olisi ollut hyvä .

Mummu kuoli 29.7.1948 . Kuolessaan hän oli 72 vuotta ja 25 päivää vanha . -Nyt tuntuu , että hän oli suhteellisen nuori . Siihen aikaan 70-vuotias oli vanha . Eivät kulkeneet farkuissa ja korkokengät jalassa , niinkuin me nykyajan mummut .

Tämä kirjoittaminen on todella valaisevaa . Koskaan en ole tajunnut , minkä ikäinen olen , olenko minä se sama henkilö joka muistaa tällaisia asioita ja aikoja , kirjoittaa tietokoneella blogia !!

Kyllimarjaana

Pieni tiedoite

Varmaan olette huomanneet , että vanhemmat tekstit eivät näy heti pääsivulla . Tekstien arkistointi tapahtuu kerran kuussa , joten aikaisemmat kirjoitukset saa esiin klikkaamalla kyseisen kuun kohdalta .

Kiitokset kaikille mielenkiinnosta ja palautteesta . Olen saanut uutta intoa ja yritän parhaani mukaan jatkaa .

Kyllimarjaana

Piirros Junnonperästä

Piirros on tehty muistikuvien mukaan . Mittakaava ym . ei varmaan vastaa todellisuutta . Arvelen , että tästä kuitenkin selviää talojen sijainnit ja tien mutkaisuus .

Äiti ja isä

Tämän kuvan laitoin jo aiemmin , mutta jostakin kumman syystä olen vahingossa poistanut sen . Tämä on opettelua kaiken aikaa , joten näitä virheitä saattaa tulla enemmänkin .

Minä " ruukaan " tehdä ennenkuin ajattelen . Menen kansalaisopiston kirjoitus piiriin huomenna . Tyypillistä minulle . Juttuja jo pilvin pimein , enkä tiedä kirjoittamisesta mitään .

Kyllimarjaana

Leikit

Leikki on lapsen työtä , sanotaan . Jos näin on , olin ahkerimmasta päästä . Itseasiassa leikin vieläkin . Teen kaikenlaista . Itse ajattelen joskus , että en olisi ollut koskaan mikään arjen ahertaja . Työtä olen kyllä aina tehnyt , koska niin täytyy , mutta olisin halunnut olla vapaa " taivaan lintu ", vailla huolia ja pakotteita . Sellainen taitaa olla yksi pahimmista synneistä . " Työllä ja vaivalla jne . . " - Nyt kuvittelen , että on lupa tehdä mitä mielii , siispä liidelköön mielikuvitus linnun lailla , rakennelkoon pilvilinnoja mielin määrin .

Olipa lammashaan aidan poukamassa vihreä samettinen nurmikko . Lampaat olivat parturoineet sen lyhyeksi ja tiheäksi . Siellä vierähti monta kesäistä päivää , leikittiin rakentamalla lastuista ja päreen palasista taloja . Tuli pihat , istutettiin puita ja pensaita . Navetta täyteen käpylehmiä , lampaita ja sikoja . Laitettiin laitumet , missä karja laidunsi . Taloihin tehtiin huonekalut tulitikkulaatikoista ja pahvista . Tehtiin asukkaat tikuista ja puettiin ne . Kaikkea mahdollista . - Kodin ja leikkipaikan välissä oli viljapelto . Pihapiirin katot siintelivät tähkäpäiden yli taivasta vasten turvallisina ja kotoisina . Ei ollut pahaa maailmaa missään .

Samaisen lammashaan aidan varressa leikittiin usein , keittämällä sinikkapuuroa . Ihme ja kumma , sytytettiin joskus pieni nuotiokin sinne , eikä tullut tulipaloa . "Talosteltiin " räsynukke kainalossa kotia . Valettiin savikakkuja , astioina särkyneitä kupin palasia .

Joskus meitä lapsia oli koolla enemmänkin ja saatiin aikaan jokin pihaleikki . Rappiherraa , hautapalloa , puksusilla oloa , palikkarappia ja ties mitä . Talvisaikaan hypittiin lammasmökin katolta lumihankeen . Pudotus oli olevinaan aivan mahdoton . Myöhemmin huomasin , että paksun lumen aikaan ei metriäkään . Sitten oltiin yltäpäältä märkiä , ripusteltiin vaatteitamme ympäri pirtin uunia .

Yksi pimeiden talvi-iltojen mukavimmista leikeistä oli lentokoneella lentäminen . Se leikki onnistui , jos isompia poikia oli mukana . Leikin kulku oli sellainen , että nurin käännetyn penkin päällä seisoi joku leikkijöistä silmät peitettynä huivilla , penkkiä nostettiin molemmista päistä ja piti hypätä lattialle tietämättä , miten korkealla on . Juju oli se , että tämän hyppääjän edessä seisoi joku ja hyppääjä otti tukea hänen päästään , että ei putoa . Penkin nostajat useimmiten nostivat penkkiä vain muutaman sentin ja hiukan keinuttivat penkkiä tunnelman luomiseksi,
samalla tämä " tukihenkilö "laskeutui mahdollisimman matalaksi ja lopuksi vetäytyi kokonaan pois . Olipa tämä penkiltä hyppääjä leikkinyt tätä leikkiä miten usein tahansa , ei hän voinut mitenkään tietää , kuinka korkealla oli . Oli aika hurjaa hypätä , joskus muutama sentti , joskus vähän enemmän .

Katsottiin myös tähtiä turkin hihasta . Jostakin ihmeen syystä tätä ei kukaan halunnut leikkiä toista kertaa . - Haettiin isän turkki ja sammutettiin valot , sillä eiväthän tähdet näy muuten kuin pimeässä . Sitten piti olla kontallaan , toiset piteli turkin hihaa suorana , että näkyisi hyvin . Ja oijoi , joku toinen lirautti vettä hihasta tiirailija kasvoille . Yleensä siinä tuli hiukkasen peräkkäin juoksua ja muuta säpinää ja kastuihan se isän turkin hihakin . Ja mukavaa ei ollut ainakaan tiirailijalla , huumorintajua ei useimmiten löytynyt ollenkaan .

Meille kokoontui usein paljon nuoria iltaisin , poikia useimmiten , Paavon ja Heimon ikäisiä . Silloin oli erilaiset tekemiset . -Kerran pojat vetivät köysiä pirtin orresta toiseen ja harjoittelivat köydellä kävelyä . Ei siellä monikaan pysynyt pitkään . Pullon työntäminen oli melkoinen kilpa . - Kaksin käsin pidettiin pullosta ja työnnettiin sitä lattiaa pitkin . Ainoastaan jalat ja pullo saivat koskettaa lattiaa , siis oltiin lähes vaaka tasossa . Lie siinä tulleet " mahanahat " kipeiksi . Ja kärsihän se lattian maalikin aika lailla . Nostelivat leukoja ja taisivat painiakin .

Joskus innostuttiin piirtämään silmät sidottuina . Sekös oli hauskaa , varsinkin katselijoiden mielestä . Harjoiteltiin peilistä kirjoittamista , tehtiin kaikkea mahdollista .

Pitkät illat kuluivat mukavasti , ei ollut edes radiota monissakaan perheissä . Eikä radiosta tullut paljon kiinnostavaa ohjelmaa . Olikohan kuunnelma kerran viikossa ja aamu - ja iltauutiset . Yleensä musiikki oli jotakin konserttimusiikkia , tai pianon soittoa . Silloin yritettiin sivistää kansaa radion välityksellä . Se muuttui eräänlaiseksi "pakkopullaksi "eikä haluttu missään tapauksessa kuunnella sellaista . Kevyen musiikin tuokiot olivat vähäisiä . Ne kuunneltiin tarkoin , jopa niin , että mekin juostiin joskus kesken lypsyn kuuntelemaan " lauantain toivottuja ."

Kyllimarjaana

Lyhyt historiikki

Tietoja mm. kyläkirjasta Selekäset .

Jaako Juhonpoika Selkäinaho , Luttinen osti Aution 20.9.1874 . Vaimo oli Liisa Aabrahamintytär , hän kuoli 13.1.1889 . Lapset Heikki , Jaako , Mikko , Amanda ja Gretakaisa .


Toinen vaimo Wilhelmiina Lehtola , kuoli 20.12.1901 . Lapset , Anna , Hilda , Josefina ( Viinu ) ja Benjami ( Pentti ) .

26.6.1903 Jaako Juhonpoika Luttinen myi Aution pojilleen Heikille , vaimo Hilda Heikintytär ja Jaakolle tasan vejjesten kesken . Kauppaan sisältyi , että Jaakon alaikäiset lapset toisesta avioliitosta oli kasvatettava 15-vuoden ikää asti . Itse hän jäi taloon eläkkeelle ( syytingille ) .

1906 Jaako , vaimonsa Helenan kanssa myi osuutensa talosta . Heikki ja Hilda jäivät asumaan taloa . Lapset , Matti , Lempi , Alma , Tyyra ja Johan Henrik . Hilda kuoli 23.12.1909 .

Heikki Avioitui uudelleen , Hanna Lampelan ( Hanna-äiti ) kanssa . Lapset Eino , Aate ja Heimo .

1932 talo siirtyi poikien nimiin , Matti ( isä ), Heikin ensimmäisestä avioliitosta , Eino ja Aate Heikin ja Hannan pojat .

Isä oli ollut Kanadassa 1920-luvulla ja osti siellä tienaamillaan rahoilla Erolan .

Äiti oli tullut apulaiseksi tädilleen Hannalle . Isä tuli Kanadasta ja he löysivät toisensa , menivät kihloihin 10.7.1929 ja naimisiin 23.9.1929 . He asuivat Autiossa vuoden 1938 kesään asti . Silloin Aate ja vaimonsa Aune muuttivat Alangolle ja Eino jäi Autioon . Äiti Hanna jäi hänen talouteensa . Heikki - vaari oli silloin jo kuollut . Eino löysi vaimon Vieno Laukkasen Kiuruvedeltä.

Lisään tähän loppuun äidin ja isän syntymä- ja kuolin ajat . Äiti 24.2.1906 - 16-11-1944 . Isä 10.1.1895 - 25.11.1988 .

Kyllimarjaana

Perhekuva Autiosta

Eturivi . Vieras , Heikki vaari , Hanna-äiti , äiti Paavo sylissä ja isä . Takarivi .Palvelija , pojat Heikki , ( kuollut nuorena ) Aate ja Eino .

Sukukuva Autiosta

Perhekuva Lampelasta

Äiti ja Isä ,

Kuvia esivanhemmista

Äidin vanhemmat

Juho Aadam lampela 9.4.1866 -

Hilda Vilhelmiina s. Heikkilä

6.3.1872-30.11.1957

Kuvia esivanhemmista

Isän isä Heikki Autio

Isän äitipuoli Hanna Lampela

Isän äiti Hilda s. Kyllönen on kuollut lapsivuoteeseen ( tietoni mukaan ) ja Heikki autio on mennyt uusiin naimisiin Hanna lampelan kanssa .

Leipälaukku

Tämä on ensimmäinen minusta otettu valokuva . Olen tässä juuri täyttämässä kahdeksan vuotta . Muistaakseni uudenvuoden päivä . Olimme isän kanssa sukuloimassa Ruotsalaisella Tyyrä-tädin luona . Olimme serkkujen kanssa tietoisia , että naapurissa Lehtolan liljan miehellä on kamera . Saatiin lupa mennä valokuvaan sinne . Kamera oli sen ajan salamavalolla varustettu . Jotakin jauhetta kaadettiin penkille ja samalla , kun se sytytettiin , piti kamramiehen näpätä kuva . Vähän hämärä siitä tuli , mutta onpahan kuva siltä ajalta .

Olen aina kuvitellut , että minä se olen ollut yksi herranenkeli , mutta kuka sen tietää , vaikka olisin ollut millainen peijooni . Oikein kun olen itseeni mennyt tässä kirjoittaessani , muistan jotakin .

Saattoi tapahtua samana vuonna tuon kuvan oton kanssa .- Osuuskauppaan oli tullut myyntiin sotilaiden leipälaukkuja . Kai armeijan varastoja tyhjennettiin sodan jälkeen . - Minä ihastui ikihyväksi sellaiseen laukkuun . Aloin pyytelemään isältä , jos ostettas sellainen laukku minulle . Isä kielsi kertakaikkiaan , että ei passaa millään . Enhän minä luovuttanut kovin helpolla , kärtin ties miten kauan ja aina vaan ei . Minua rupesi jo itkettämään ja isä vaan oli lujana . Minä jatkoin vollotusta ja menin pihaportin luo karjaladon päähän ja suorastaan ulvoin surkeuttani . Tehosihan se , kun tiellä sattui olemaan kulkijoita . Kohta isä tuli ja sanoi , ei tuota ulinaa kuuntele mikään . Ihmiset jo luulee että mikä täällä on . Huomenna ostettiin laukku . Mieluinen oli , käytin sitä monta vuotta .

Sitten vähän kiltimpiä juttuja . - Minulla on kuvitelma , että Paavo teki meille mandoliinin , sitä ei ostettu . Alkoi kova soittamisen opettelu . Kun hän itse rimputteli jo melkolailla , tuli puheeksi , oppisinko minä . Ensimmäiseksi harjoiteltiin , " muistatkos Emma " . Opinhan minä sen ja lisääkin kaikenlaista .- En osaa kuvitella , miten se soittojuttu tuli muualla tietoon , mutta eräänä sunnuntaina Purolan Jussi tuli meille kylään . Hän alkoi jutella , että " tämäkö se on se soittajatyttö , soitappas mulle . Minä otin mandoliinin ja soitin ja lauloin , "sen minä sanon poika sinulle , että taloa ei ole mulla ,mökki on pieni kuin varpusen häkki , vaan tahdotkos sinne tulla ." - Jussia niin nauratti , enkä minä älynnyt , mikä tässä niin hassua oli .

Siihen aikaan ei juuri saatu herkkuja . Joskus teki kertakaikkiaan mieli jotakin . Silloin paistettiin sipuleita hellan hiilloksella . Ai että ne oli hyviä , mutta niin kuumia , ei maltettu antaa jäähtyä . Toisinaan Paavo teki vahvaa lättytaikinaa . Siihen ei tullut muuta kuin maitoa , vähän suolaa , jauhoja ja ruokasoodaa . Taikinaa laitetiin pellille lusikalla tai kauhalla , paistettiin uunissa pieniä kakkaroita . Sanottiin niitä " räppösiksi " , hyviä oli nekin . Joskus paistettiin perunalättyjä hellan päällä . Ne mokomat tarttuiva kiinni jos ei pitänyt varojaan .

Silloin ei osannut kuvitellakaan , että voisi olla ties mitä herkkuja olemassa . Tyydyttiin siihen mitä oli . Ei se pahaksi ollut . Terveitä oltiin ja jaksettiin pitkä koulumatka . Sitäpaitsi , sehän on jo huomattu , miten pahasta ovat herkut ja ylensyönti .

Jatketaampa huomenna ...

Kyllimarjaana

P.S. Tällä sivulla on jokin virhe . Juttu tuli yhteen pötköön , enkä saa sitä korjattua . Sorry .

Auringonpimennys

Tuli möhlinki . Tarkoitus oli laittaa tämä kuva kirjoituksen loppuun , mutta tähän se tuli , eikä inahda mihinkään . Olkoon siinä sitten . Tämä kuva sijoittuu vuoteen 1954 . Liisa oli tullut kylään hienona , jakku päällä . Nuorilla oli tapana käydä kylällä ihan muuten vain , jos tansseja ei ollut . Tytöt tälläytyivät kylälle lähtöä varten , mutta minulle ilmoitettiin raakasti , " sinä et lähde , olet liian nuori ." Että minua korpesi ! Liisa oli vaan puoli vuotta vanhempi ja sai lähteä . Ajattelin , että saman ikäisiä ollaan , kun illalla minun kanssa leikki . Piirreltiin pirtin pöydän ääressä . Muistan yhden piirroksen ja tekstin . Teksti oli " ihana impi kyykyllä tallitunkiolla . " Meillä oli hauska ja naseva piirros siihen . Ja nauraa kikatettiin .

Tytöt touhusi valokuvan ottoa , mutta minä menin eteiseen mököttämään . Hahmoni näkyy ikkunasta tyttöjen takana .



Muisti tekee tepposia . Huomasin , kun tarkistin netistä , milloin auringonpimennys oli lapsuudessani . Se oli 9.7.1945 . Luulin sen olleen 1948 .

Oli lämmin ja aurinkoinen heinäkuun päivä . Jotenkin tuntuu , että oli puolen päivän aika . Kyllösen Anna-täti ja Liisa olivat meillä . Anna-täti keritsi lampaita pihalla . - Kyllösen lampaat olivat meillä aina kesälaitumella .

Oli tiedossa , että sinä päivänä tulee auringanpimennys . Paavo nokesi ikkunalasin palasia tulen päällä , sillä pimennystä ei saanut katsoa paljain silmin .

Tunnelma oli tosi outo , kun aurinko rupesi häipymään kuun varjon taa . Aivan kuin olisi ollut viimeinen päivä . Seutu pimeni hiljalleen , tuuli tyyntyi ja linnut lakkasivat laulamasta . Seistiin kaikki pihalla hiiskumatta ja tirkisteltiin noettujen lasinpalasten läpi tummuvaa aurinkoa . Kun aurinko oli pimeimmillään , oli pimeämpää , kuin kesäyö on siihen aikaan vuodesta . Melkein pidätettiin hengitystä se hetki - tuleeko aurinko esiin . Tulihan se . Aivan kuin olisi herätty hypnoosista , alettiin katsella ympärillemme . - Tuntuu , että tämä tapahtuma oli yksi elämäni vaikuttavimmista hetkistä . Vaikutus oli varmaan pienelle lapselle paljon voimakkaampi kuin aikuisille . .

Katselin äsken netistä tämän pimennyksen . Jotenkin tuntui kummalliselta nähdä se uudelleen , yli kuudenkymmenen vuode jälkeen . Se löytyy -- auringonpimennys musiikin kera 1945 ja 1990 .

Joka kesä Kyllösen lampaat olivat meillä kesälaitumella . Lampaat tuotiin hevoskärryissä , ne oli laitettu säkkeihin , pää ainoastaan oli näkösällä . Eivät ne olleet moksiskaan tällaisesta kuljetuksesta , päinvastoin , luulisin . Sillä kun säkit avattiin , ne kapsahtivat jaloilleen ja juoksivat meidän lampaiden sekaan . Muistivat varmaan edellisestä kesästä .

Vierailtiin paljon toisissamme . Joskus tytöt tulivat poimimaan hilloja . Kerran oli tosi hyvä hillavuosi . Paavo vei maitotonkalla niitä myytäväksi . Itselle oli säilötty atamoonilla yllinkyllin . Niinpä kun tytöt tulivat poimittiin porukalla heidän astioihinsa . Kaarina ja minäkin oltiin mukana . Ryntäiltiin pitkin suota "valtaamaan " mätästä , jos sattui hyvä löytymään . Intettiin kamalasti , kumpi oli sen ensin nähnyt . Taisi aika mennä siihen inttämiseen ja astiat täyttyivät meiltä hitaasti . - Raili kertoi yhdellä reissulla loukanneensa jalkansa aika pahasti .

Kerran olivat , ehkä Aune ja Elina , vai oliko Liisa käymässä , silloin sattui eräs juttu , jota leikittiin vuodesta toiseen ja muistellaan vieläkin tavatessamme .

Peltojen laitamilla oli monessa paikassa vesihautoja . Niistä oli otettu savea tai turvetta maanparannusaineeksi . Niitä käytettiin myös pellavan ja hampun liotushautoina .

- Junnon hevonen , Hippuli oli laitumella ollessaan jotenkin mennyt sinne vesihautaan , eikä päässyt pois . -Erkki hälyytti naapureista miehet apuun . Tottakai , sinne mentiin jokainen joka kynnelle kykeni , ihan yleisöksi . Hippulin ympärille sidottiin köysi . Miehet alkoiva kiskoa tästä köydestä ja huusivat Hippuli ,Hippuli . Joku otti köyden pätkän ja ropsi Hippulia selkään antaakseen vähän vauhtia yritykselle .Tulihan se sieltä pois , mutta oli niin uupunut , että jalat tärisivät , eikä tahtonut pysyä pystyssä . Kaikki oltiin huojentuneta , kun operaatio onnistui .

Jälestä päin keksittiin leikkiä sitä . Laitettiin köyden pätkä ojaan ja toisella köydellä huiskittiin ja hoettiin Hippuli , Hippuli . Se oli tosi hyvä leikki monena kesänä .

Kyllimarjaana

Isä-Matti

Tämän kuvan olen ottanut 50-luvun loppupuolella . Isä on tässä sellainen , kuin muistan hänen olleen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan . Kuvan ottamisesta on hauska muisto . Isä tuli navetasta ja minä satuin ulos kameran kanssa . Minä isälle että , nyt otetaan kuva . Isäkös tälläytyi ihan perus asentoon , kuin sotilas konsanaan . Minä sanoin : " jos näkisittä ihtenne kamerasta , sanositta , että tuosta ei oteta kuvvaa ." Isää alkoi naurattaa ja kysyi miten sitten . Silloin nappasin kuvan . Mielestäni se onnistui . Isä ihan omana itsenään . Mukavan ja leikkisän näköisenä .





Nyt ajattelin kirjoittaa luvun ihan kokonaan hänestä , mutta sormi on suussa , mistä aloitan , mistä kirjoitan . Paljon olisi muisteltavaa .

Muistan isän hyvänä , kunnon miehenä . Ja jos joku häntä moittisi , esittäisin kovan vastalauseen . Ei ole moitittavaa .

Hän eli elämänsä niin , että siinäpä olisi yrittämistä kelle vaan .

Pikkuisen tietenkin nuo sanat ovat kotiin päin , mutta ajateltakoon niin , että tämä on mielipiteeni .

Varhaisimpia muistojani isästä on se , kun hän souvatti minua nukkumaan kätkyessä . - Nukuin melko isoksi kätkyessä , kun eivä raskineet viedä kätkyttä pois . Tykkäsin nukkua siinä ja olinhan jäänyt orvoksi . - Kumma , miten silloin jo tajusin ajatella , että niin olivat jääneet toisetkin sisarukset . Ja minua näin hellittiin .- - Isä hyräili virttä tuutulauluksi ja oikaisi nuottia yhdessä paikassa . Minä osasin jo tuon virren ja mieleni teki oikaista , että ei se noin mene . Pidin kuitenkin suuni kiinni ja olin nukkuvinani ja tottakai pian nukahdinkin . Arvelin , että jos rupean oikomaan tuutulauluja , huomaavat minun olevan liian ison . - Kerran isä kysyi , vietäskö kätkyt jo pois , kun olen jo niin iso . Myönsin haikein mielin ja kätkyt kannettiin aitan vintille . Minä olenkin viimeinen joka on nukkunut siinä kätkyessä . Pitäisi käydä katsomassa sitä Saviselän museossa .

Isä ei paljon komennellut meitä . Usein iltaisin , kun innostuttiin jouksemaan ja ilakoimaan pirtissä , isä vaan luki Liittoa pöydän takana , eikä kuullut mitään . Meillehän tuli kepposet mieleen joskus , ja joku meistä kävi tökkäämäsä isän lehteä niin, että se putosi hänen kädestään . Silloin hän katsoi lasiensa yli ja sanoi , " pittääkö minun karehtua ." Isä jatkoi lukemistaan ja me ilakointia , mutta kukaan ei tökännyt lehteä enää .

Isä ei komennellut , eikä pitänyt jöötä . Hänen tapansa oli mennä surullisen näköiseksi ja huokaista , kun kaikki ei mennyt sääntöjen mukaan . Tämä tehosi paljon paremmin , kuin komentaminen . Keskenään puhuttiin , totellaan ja ollaan kilttisti , kun isällä on niin vaikeaa ja paha mieli .

Selkäsaunoja ei saatu . Elvi sai kerran luudasta otetusta varvusta kintuilleen . Oltiin ruohoamassa kasvimaata ja pojat kiusottelivat Elviä niin paljon , että saivat hänet suuttumaan . Elvillä sattui olemaan perunakuokka kädessä ja hän lähti ajamaan poikia takaa . Pojat ryntäsivät kamariin pakoon . Elvi hutki muutaman kerran kuokalla oveen ja siihen jäi jäljet . Isä suuttui siitä , kun hyvä ovi meni piloille . - Me Kaarinan kanssa oltiin keskenämme vihaisia isälle , sillä koimme suuren vääryyden tapahtuneen . Poikiahan tässä olisi pitänyt rangaista , eikä Elviä . Lohduteltiin Elviä ja mökötettiin kolmistaan isälle .

Kerran olin minä saada piiskat . - Ennen oli määrättyjä asioita , mitä ei kertakaikkiaan saanut tehdä . Pöydällä ei saanut istua , eikä sunnuntaina saanut leikellä kynsiä ja jumalanpalveluksen aikana ei saanut tehdä mitään . Mutta minä tyttö se rikoin kaikki säännöt ja vielä samalla kertaa .- Istuin pöydällä ja leikkelin kynsiäni JUMALAPALVELUKSEN aikana . Isä kielsi minua , mutta minä vaan inkutin vastaan sieltä pöydältä . Silloin isä sanoi : " kyllä se nyt kävi niin , että Kyllikille pitää antaa piiskoja . " Rupesi ottamaan luudasta risua , mutta minähän en jäänyt odottelemaan . Salamana ryntäsin peräkamariin ja sieppasin avaimen ovelta . Olin KAUHUISSANI . En osannut oikein hahmottaa millaista se on saada piiskat . Kaiken lisäksi muistin , että sinne pääsee etukamarin avaimella . Arvelin , että kohta joku tulee . Otin hiilihangon ja jäin oven eteen vahtiin . Aikojen päästä Elvi ja Kaarina yrittivät tulla sinne , mutta minä , ihan vauhkona , löin oven rakoon heti kun se vähänkään aukeni . Tytöt kertoi oven takaa , että ei sinua piiskatakaan , kun säikähdit jo tarpeeksi .

Jälkeen päin on muisteltu tätä juttua ja tytöt kertoivat minun olleen aivan valkea ja hysteerinen . Ei sellaiselle voinut antaa piiskoja .

Isä ei korottant ääntään milloikaan, ei puhunut rivoja , eikä kiroillut , paitsi kerran . Oli viisikymmentä-luvun puoliväli . Oltiin heinäpellolla Norossa ja ajettiin heiniä latoon . Isä siinä jossakin välissä alkoi korjata Vilipun valjaita . Vilippu sattui nostamaan jalkansa isän jalan päälle . Isä yritti ensin nykkiä jalkaansa pois , mutta hevonen ei liikahtanutkaan . Silloin isä pillastui ja kirota karskautti ihan rankimman päälle . Me siinä ympärillä räjähdettiin nauruun koko konkkaronkka . Silloin isä pahastui tosissaan ,- on siinä , kun nauretaan toisen vahingolla . - Me selitettiin , että sillä nauretaan kun te kirositta . Uskoihan isä .

Me muuten teititeltiin isää . Sellainen oli tapana siihen aikaan . Teititeltiin häntä ihan loppuun asti .

Jatkuu huomenna ...

Kyllin oppivuodet

Saviselä vanha kansakoulu. Piiros on vuodelta 1957 . Olin silloin kotiapulaisena Tiikaisen Kaisulla , entisellä opettajallani . Asuimme silloin uuden koulun toisessa kerroksessa ja näkymä on huoneeni ikkunasta .


1947 alkoivat kouluvuodet . Kesä oli ollut lämmin ja kaunis , niinkuin kaikki lapsuuden kesät . Tottakai , aika on kullannut muistot ja hyvä niin . Muistot ovat kauttaaltaan kauniita ja onnellisia , en kertoisikaan jos ne olisivat toisenlaisia . -Usein tällaiset muistelot ovat surullisia selviytymistarinoita ja raskasta luettavaa . Niitä on pilvin pimein , joten on varmaan paikallaan kirjoittaa päinvastaista .

Ensimmäinen koulupäivä oli lämmin syyskesän päivä . Jännitti kovasti lähteä toisten mukaan . Minulla oli päässäni keltainen uusi lierihattu ja uusi mekko . - Niin sitä alettiin tassutella Junnonperän mutkaista tietä joka päivä . Yhtä matkaa kulettiin naapurin Toinin kanssa seuraavat seitsemän vuotta . Alkuvuosina leikittiin milloin mitäkin aikamme kuluksi ja matka sujui mukavasti . Sitten isompina , kun aloimme saada koulumenestystä , kertasimme läksyjä matkalla .

Itse siitä oppimisesta ei ole ihmeempiä muistoja , se meni siinä sivussa . Välitunnit sensijaan ovat hyvinkin tarkkaan muistissa . Aina meillä oli menossa jokin leikki . Alaluokilla leikimme koulun takana olevassa metsässä juhlia . Savelassa oli syntynyt vauva . Ristiäisten jälkeen tytöt toivat pikkuleipiä ja kaikkea hyvää mukanaan juhlapöytään .

Kälviäisen Matti , yläluokan opettaja , oli äkäisen maineessa , mutta minä en muista häntä sellaisena . Matti oli tarpeentullen mukava ja huumorintajuinen . - Kerran , kun sato oli korjattu kasvimaalta koulun kellariin , Matti sanoi minulle , lähdeppäs Kyllikki mukaan , saat jotakin . No mehän mentiin kellarille . Matti antoi kaksi oikein komeaa naurista . Yritin laittaa niitä takkini taskuihin , mutta voi surkeus , eihän ne sopineet . Kävi niin että siinä touhussa repesi tasku . Olin saanut tämän takin Kyllösen Annatädiltä . Se oli Liisan sinapinkeltainen sievä takki . Siitä harmista en tahtonut millään selvitä . Yritin korjata sitä , mutta eihän se alaluokkalaiselta onnistunut . Pidin kuitenkin sitä siihen asti kun se sopi , vaikka repeämä oli kursittu yhteen
vasten suuta ja vielä aivan väärän värisellä langalla .

Jostakin olimme saaneet tietää , että Matti ei osannut hiihtää . Aloimme houkutella Mattia kokeilemaan . Saatiinhan me hänet suksille , mutta eihän siitä mitään tullut ja se oli niin hullukurisen näköistä , että kaikki naurettiin tikahduksissa . Loppujen lopuksi Matti meni nurin ja me raahattiin häne pystyyn lumihangesta . Matti ei suuttunut ollenkaan , oli vaan sitä mieltä , että ei hän taida oppiakaan .

Matti oli hyvä opettaja , jos ei muuten oppinut , niin oppi Matin luokalla . Hänellä oli määrätynlainen taito tehdä asiat kiinnostaviksi ja oppiminen tapahtui melkein itsestään . Historian tunnit erityisesti ovat jääneet mieleeni . Matilla oli tarinoita jos jonkinlaisia . Kerran hän kertoi , miten Neva joki oli tulvinut . Alajuoksulla olijoilla oli koittaneet runsauden päivät . Oli varmaan olut jonkinlainen kesätulva , koskapa virtaavassa vedessä oli uiskennellut isoja kaalin päitä ja muita kasviksia . Tulva oli kuitenkin noussut jollekin hautausmaalle ja veden mukana oli alkanut tulla aivan jotakin syöntikelvotonta . Siihen oli loppunut kaalien keräily .

Kerran Matti intoutui kertomaan Kerenskin ajoista . Kertoi sitä sun tätä , esimerkiksi miten Suomessa ei tykätty hänestä . Kertoi myös , että oli tehty pilkkalaulu . Kysyipä sitten , tietääkö kukaan tätä laulua . Minä tietenkin viittasin . Matti sanoi , no laulappas . Minä lauloin - " Kerenski se leipoi , tuiman taikinan , suolaksensa aikoi koko Suomenmaan . Aijai jai jai jai Kerenski , turha on sun toivosi , Suomi on jo vapaana ryssän vallasta . " Matti hymyili hyväksyvästi . Eikä sanonut mitään , vaikka " ryssä " oli luvaton sana .

Kerran taas Toini opettaja lähetti minut ja Aholan Toinin pesemään astioita omalle puolelleen . -Tässä sopii ihmetellä miten siihen aikaan oli täysin luonnollista , että kahdeksan vuotiaat osasivat "tiskata ". - Mehän tiskasimme hyvin innolla ja touhu oli kohta loppumaisillaan ,kun komerosta kuului iso pamaus . Mehän tietenkin ensin säikähdettiin , mikä se pamaus oli . Varovasti avattiin komeron ovi ja huomasimme että simapullo oli särkynyt . Kamala , mikä hämminki siitä tuli , mitä me sanotaan opettajalle ! Mitäs , jos se luulee että on menty komerolle ja säretty se pullo . Päätettiin , että mennään ja kerrotaan asia niinkuin se on , jospa se uskoo . Tottakai opettaja uskoi . Arveli että , tuli laitettua pullot liian tiukasti kiinni ja komero on lämmin . Simat jatkoivat vielä käymistä .

Nyt tuntuu sille , että on vaikeaa edetä vuosi kerrallaan näissä muisteloissa , joten taidan kertoa mikä juttu milloinkin on tullakseen . Tuossa äskeisessä tulikin jo ala- ja yläluokkia sikin sokin .