Lumiset kadut

(kuva kopioitu vanhasta joulukortista )

Retki alkaa

Rita tuli kadun reunalle ja pysätyi siihen . Viima oli juoksuttanut lunta käytävälle . Talon ympärillä oli vahvat lumikinokset ja aamun hiljaisuudessa pieni kaupunki tuntui kököttävän lumivaipan alla kylmissään . Hiljaiset heräämisestä kertovat äänet - oven kolahds , auton käynnistys , koiran haukahdus -kajahtivat oudon voimakkaina talojen seinistä . Kaiku tuntui katoavan ympäröiviin metsiin .



Tällä katuosuudella oli kaikkiaan kymmenen taloa , viisi kummallakin puolella . Hänen vasemmalla puolellaan oli Hakaloiden talo ja sitten kadun kulma ja sen takana koulu . Lisa oli sanonut odottavansa häntä katolisen kirkon luona , siispä oli lähdettävä oikealle katua pitkin . Taakseen katsoessaan hän näki äidin jouluikkunan kauniina . Kynttilöiden valo loisti kodikkaasti .



Katsoessaan kadun toiselle puolelle , siellä oleva pieni talo , tai oikeastaan mökki oli pimeänä . Sillä varmaan nukuttiin . Mökissä asuivat vanhat intiaaniveljekset , Tom ja Will . Sukunimeä Rita ei muistanut . Se oli joku intiaaninimi , kuten kaupunginkin nimi , NAKINA . Se tarkoittaa sammaleen peittämää maata . Olisiko SAMMALIKKO sopiva käännös suomeksi . - Tomia kutsuttiin usein cracy-Tomiksi , hulluksi Tomiksi . Mutta ei kai hän tainnut olla kovin hullu , vähän höperö vanha mies vain .



Rita kääntyi oikealle ja lähti kävelemään katua pitkin . Hän tuli kodin viereisen tontin kohdalle . Tontti oli autio . Siinä oli jäljellä ainoastaan osittain pystyssä olevat talon rauniot , sekä kadun reunassa valtavan suuri puu . Puussa oli vahvat , moneen suuntaan ulottuvat oksat , mitkä kaartuivat kadun ylle melkein alitse ajavien autojen kattoja hipoen . Rita ei tiennyt mikä puu tuo oli , eivätkä isä ja äitikään tienneet . Se oli kyllä merkillinen puu . Sen lehdet eivät koskaan kellastuneet syksyllä . Vaikka muut puut kellastuivat ja pudottivat lehtensä , tämä puu pysyi vihreänä . Vasta kun talvi tuli , se pudotti voimakkaan vihreät lehtensä lumelle .



Oikeastaan , Rita ajatteli , sillä tontilla kaikki oli vähän salaperäistä . Prinsessa oli asunut talon raunioissa . - Pari viikkoa sitten hän oli muuttanut . Eräät suomalaiset metsätyömiehet olivat ottaneet hänet luokseen asumaan . Sillä hän ei toki olisi voinut asua talvea raunioissa . Varsinkin kun oli huomattu , että pentuja oli tulossa . - Niin , hän oli nimittäin kulkukoira .



Tätä tonttia vastapäätä oli talo josta Rita oli kuullut kuiskuteltavan jotakin . Siellä asui vanha mies . Hän oli tullut joitakin vuosia sitten vankilasta . Ei hän kyllä mitenkään rikolliselta näyttänyt . Hänellä oli pieni söpö koira . Ruskeaat silmät lyttyn menneeltä näyttävän naaman keskellä ja häntä heilui pystyssä innostuksen merkkinä .



Sitten eteenpäin . Nyt oli vuorossa vanhojen rouvien talo . Se oli vähän saman mallinen kuin Ritan koti , ainoastaan sillä erotuksella , etta käytävä takaovelle oli kadulta katsotuna talon vasemmalla sivustalla , kun taas Ritan kotona se oli oikeala puolella . Täällä oli tapana arkioloissa käyttää takaovea ja mennä sisälle sieltä eteisen ja keittiön kautta . Kun taas vieraat tulivat etuovesta , kadun puolelta suoraan olohuoneeseen . - Äiti oli kertonut , että täällä on sellainen tapa , Suomessa ei niin ollut .



Toisella puolella katua asuivat Williamsonit . Talon tytär Sally oli rakastunut . Hänen oli nähty suukottelevan poikaystävänsä kanssa .



Sitten Rita lähestyikin jo kadunkulmaa , missä Lisa oli sanonut odottavansa . Tässä kulmauksessa oli vaalea talo . Rita ei tiennyt ketä siellä asui . Mutta toisella puolella katua asui Mr Viita , eli Viita Jussi , kuten isä ja äiti sanoivat . Äiti oli kyllä neuvonut Ritaa sanomaan " mister Viita , koska täällä yleensä oli sellainen tapa . Ja kuullostihan se vähän kohteliaammaltakin . - Jussi Viita asui talossaan yksin . Vuosia sitten hän oli jäänyt leskeksi ja lapset olivat lähteneet maailmalle .





Ei oltu luotu lunta Jussin etuovelta . Näytti ihan siltä , että koko ovea ei varmaankaan oltu käytetty vuosiin . - Mutta mitäs valoa pikottaa tuolta keittiön ikkunasta . Siellä Jussi on varmaan juomassa aamukahviaan .



No mitäpä Jussista , sillä Lisaa ei näkynyt missään , - Jospa hän ei tulekaan .



Jatkuu huomenna ....

Koti Nakinassa

Ensimmäinen joulu Nakinassa Kanadassa neljäkymmentä vuotta sitten

Rita säpsähti hereille ja ihmetteli mikä oli herättänyt hänet . Hän istui unenpöpperöisenä vuoteellaan , hieroen silmiään kovin kummissaan . Silloin hän muisti . Nyt oli Joulukuun ensimmäinen päivä ja hän oli illalla sopinut Lisan , leikkikaverinsa kanssa , että mennään ennen koulun alkua katsomaan millainen kaupunki on jouluasussaan . Äiti oli illalla kertonut nähneensä , miten myymälöihin ja talojen ikkunoihin aseteltiin jouluvaloja .

Nopeasti Rita hyppäsi vuoteestaan ja alkoi pukea päälleen jo illalla valmiiksi tuolille asettamiaan vaatteita . Siinä pukiessaan hän huomasi , että verhojen lomasta pilkisti hieman erilaista valoa kuin toisina aamuina . Pieni odottava jännitys pani hänet kiirehtimään ja niin hän lähti laskeutumaan alakertaan . Ritan huone oli olohuoneen yläpuolella ja sinne laskeuduttiin kierreportaita pitkin . Hän sulki silmänsä ja piti toisella kädellään kiinni puisesta kaiteesta , että ei sekoaisi askelmissa laskeutuessaan tällä tavalla silmät kiinni .

No nyt hän tunsi seisovansa olohuoneen vihreällä nukkamatolla ja avasi silmänsä . Ja voi ihme , siinä se nyt oli se äidin illalla lupaama jouluikkuna . Äiti oli illalla jäänyt salaperäisen näköisenä ikkunan ääreen ja tässä tulos .

Suuri ikkuna oli ruudutettu punaisilla nauhoilla useisiin pieniin ruutuihin . Ruutujen reunoihin oli suihkunettu keinolunta , mikä näytti ihan oikealta lumelta . Kynttilät paloivat ikkunalla saaden lumen kimaltelemaan tuhansien välkkyvien tähtien lailla .

Tovin Rita seisoi ihastellen , kunnes muisti , minne oli menossa . Hän käveli olohuoneen poikki keittiötä kohti ja oli kompastua isän nahkaiseen TV-tuoliin . Hymyilytti , kun hän muisti äidin sanoneen , että tuolin nimeksi olisi paremminkin sopinut unituoli , sillä joka kerta kun isä istui siihen ja työnsi sen mukavaan takakenoon liikkuvan jalkatuen avulla , hän ennen pitkää oli autuaallisessa nirvanassa .

Mutta ei , nyt ei joudeta leikkimään isän tuolin kanssa . Mars keittiöön . Sieltä tulikin suorastaan ihana pekonin , paitetun munan ja paahtoleivän tuoksu . - Äiti touhusi siellä vaaleansininen aamutakki yllään , jaloissa punaiset mokkatohvelit . Isä oli mennyt töihin ja Rita arvasi heränneensä oven kolahdukseen isän lähtiessä .

Rita hotki aamupalaansa kamalalla kiireellä ja hidasti vautiaan arvaten äidin pian alkavan varoitella sen menevän väärään kurkkuun . " No , no Rita eipä hotkita , ei se joulukaupunki sieltä mihinkään karkaa ." - Pian hän sai syötyä lautasensa tyhjäksi , joi vielä päälle kuumaa kaakaota ja nyt matkaan .

Kiireellä hän työnsi jalkansa talvisaappaisiin ja laittoi päällensä uuden pörröisen takkinsa , joka äidin mielestä muistutti eskimoiden käyttämää takkia . Rita ryntäsi ulos lakki ja käsineet kädessään , mutta pysähtyi nopeasti portaille huomatessaan, että oli pakkanen ja pieni viima vei hengityshuurun mennessään . Nopeasti käsineet ja lakki . Nyt hän oli valmis ja lähti kävelemään takaovelta talon vieritse lapioitua käytävää pitkin . Mennessään hän taputti kädellään isän punaista Fordia mikä kuulema oli melkoinen menijä isän mielestä .

jatkuu huomenna.....

Joulutarina

Hei , olisiko aika jouluiselle tarinalle ? Kirjoitan tarinan kaikille lapsille ja lapsenmielisille ympäri maailman .

Sijoitan tapahtumat Nakina nimiseen kaupunkiin Canadan Ontariossa , suurten erämaiden keskelle . Sieltä , jos mistä löytää joulurauhan . Tarvitaan vain vastaanottavainen mieli .

Asiatietoa Nakinasta löytyy netistä , hakusanalla Nakina Ontario Canada .

Siispä huomiseen ....

Uni

Kävelen kynnöspellon poikki rantaa kohti . Yöllinen pakkanen on jäädyttänyt viilut koviksi ja karkeiksi . Ne raastavat paljaat jalkani verille . Rannassa riite helisee kaislojen varsia vasten , tuulee pohjoisesta . Minä yksin täällä rannalla , kaikki ovat jo lähteneet . Miksi minua ei odotettu niin kauan , että olisin ollut tarpeeksi voimakas .
Kohta huomaan kauempaa tulevia parvia . Kuulen voimakkaat , valittavat lähtöjoikaisut . Hyvästi pohjoiset rannat . Minua kutsutaan .
Littyisinkö heidän joukkoonsa . - Huudan , älkää jättäkö minua tänne ... Yritän ja yritän - siipeni eivät kanna vielä ...
Teen vielä yhden epätoivoisen ponnistuksen ! - Siipeni kantavat - kohoan korkeuksiin .. Rajaton riemu rinnassa pakahdutaa . Minäkin , minäkin ...
Kesken laajan kaartelun huomaankin että en olekaan lintu . Eihän minun kuulu liidellä ja lähteä muuttomatkalle kaukaisiin maihin ...

Syysmyrsky

Liekö tulossa vai menossa - syysmyrsky . Tuulee , vettä tihuuttaa , lämpöä vain kolme astetta . Aika koleaa . Nyt täytyy pukea jo sään mukaan . Ei avopäin kannata suunnitellakaan . Mutta sitäkös monet uskoo . Mutta jospa jotkut tykkäävätkin punaisesta vuotavasta nenästä . Ei tarvitse turhautua tekemisen puutteessa . Sen kun niistää ja putsaa nenänsä nahattomaksi , sitten voitelee sitä muutaman päivän ja kun saa sen jälleen edustuskuntoon , reippaasti ulos avopäin . Siitä se taas alkaa . No kyllä se siitä valkenee itsekullekin ajan myötä .

Mukavaa ja turvallista kuunnella tuulen tohinoita täällä sisällä . Uuni lämpiämässä . Voisi tehdä rieskan , mutta kun on pyhäpäivä , en tee . Kunnioitan meille suotua lepopäivää . Kissakin päätti pitää pirtti-ilimoja , kehrää uunin vieressä . Suunnitteli uunille hyppäämistä , muttä jätti senkin tekemättä . Haukotteli ja köllähti niille jalkainsa sijoille .

Syksy tuo mieleeni kumman tyytyväisyyden tunteen . Hommat tehty valmiiksi talvea varten . Maalla oli määrätyt rituaalit suoritettavaksi ennen lumen tuloa . Karja sisätiloihin , potut kellariin , suljettava latojen ovet ja ties mitä . Kaikki tuo on jäänyt mieleni sopukoihin niin , että yhä vieläkin syysilmojen riehuessa käperryn sohvan nurkkaan kuuntelemaan luonnon voimaa . Minä täällä turvassa . -- Joko sytytän kynttilän ?

" Kirjapaja "

UUTISIA

Ajattelin tässä liekkiä numeroilla kuten Päätalo konsanaan . Julkaisin kirjani tällä blogilla -

69-vuotiaana 6.9.

Jos minulla olisi vähän enemmän hoksottimia olisin tehnyt sen-

09.09.09 .

Itseasiassa tajusin tämän juuri 9.9. ,mutta julkaisu oli jo tapahtunut .

Minulla on suuri ilo kertoa teille , rakkaat ystävät , että kirja on ollut pienoinen menestys . Ei ole tarvinnut kaupitella ollenkaan , ( sitä kammoksun ) vaan sitä on kysytty ja olen valmistanut tilausten mukaan .

Olen todella onnellinen .

Sanoisin kaikille harrastajille ja unelmoijille - unelmoikaa ja haaveilkaa vaikka pilvilinnoista , kaiken saatte aikanaan .

Kesää muistellessa

Kesäkuun kukkaloistoa serkkuni Aunen ja hänen puolisonsa Matin pihalla .

Voi miten hyvät muistot meillä on menneestä kesästä . Muistan poutapilvet , kukkaloiston , ei sääskiä , auringossa loikoilua . Tosin ei tänä kesänä niin paljon kuin muina kesinä . Tänä kesänä oli paljon vieraita , menemistä ja tulemista . Siinä välissä rakennusten maalausta ja muuta kesäistä puuhaa .

Viime aikoina kirjan tekemistä ja kappas vaan , ihan Kanadan vieraita .

Kuulaat syyssäät kohottavat mielialan huimiin korkeuksiin . Kuuntelen , joko kurjet huutavat kokoontumishuutojaan . Se riipaisee , tulee ikävä . Ikävä , minne , kaukaisiin maihin - menneisiin aikoihin , onnen hetkiin .

Täytyy tajuta , se kaikki on tässä ja nyt , ei jossakin muualla . Tässä , juuri nyt .

Valmista tuli

Olen koonut tämän blogini tähänastiset kirjoitukseni kirjaksi . Kirja on omaa työtäni sisältäen taitto , painaminen ja kannet .

Olen iloinen ja tyytyväinen saavutuksestani .

Kesäisiä kuvia

Lumilinko kesälomalla

Koti aidan takana

Kukkaketo navetan takana

Kesäisellä retkellä löydettyä

Naapurin pelto

Hyvää juhannusta

Pihlajat kukkivat .

Koti ja pihlaja .

Keskikesän täyteläinen lumo .

Vanhan ajan romantiikkaa takapihalla .

Päivänä muutamana

Aina sattuu , kuten tässä jokin aika takaperin minulle . - Olin saanut kevätvillityksen . Maaliskuulla alkaneet aurinkoiset päivät tehosivat vähitellen . Sain ihmeellisen tarmonpuuskan , kuultuani , että rakas ystäväni Sirkka on tullut visiitille Suomeen . Siitä paikasta , sen kuultuani minulle tuli kamala into fiksata paikkaa jos toistakin talossa . No eikun maalikauppaan ja pensseleitä ja maalia ostamaan . Uusia verhoja ikkunoihin . Sitten kivijalka sai ehostuksen pintaansa , samaten ulko-ovi . Yht äkkiä halusin kaiteet ulkoportaisiin . Romuläjiä tutkimaan .Voi , että löytyi ihania rautoja - vanhoja vasikkakarsinan aitoja , ruoste pois ja maalia pintaan . Kaiteet paikoilleen .

Taisi olla toissa sunnuntai , kun en malttanut olla pois työmaaltani . Viimeistelin ulko-ovea . Tuska ja vaiva , aina kun maalasin valkoisella , se lipsahti ruskealle osalle ja taas ruskea valkoiselle , ei auttanut maalarinteippikään . Meinasin jo tuskastua ja ajatella , että mitäs aloin sunnuntaina .

Onneksi siinä lensi yli muuttolintuja , arvelin niitä joutseniksi , sillä lailla huutelivat . Ilahduin . Kuuntelin niiden huuteluja , kun yht äkkiä olin kuulevinani niiden huutavan Kyllikki - Kyllikkiii . Ajattelin , nytkö se horina alkaa . teinköhän liiaksi yhteen menoon , vai miten ne nuo korvat noin ... Ja taas sama ... Sitten huomasin , että ei se huutelu taida tullakaan taivaalta päin , vaan jostakin lähempää .

Voihan nenä , vai sanoisiko Wilson , sehän tuli taskusta . Oli euron sunnuntai . Olin ottanut puhelimen taskuuni , jos joku sattuisi soittamaan . Ja toisinaan käy niin , että näppäimet unohtuvat lukitsematta . Olin touhutessani vahingossa painanut numeroita ja ottanut puhelun .

Aune serkkuhan se siellä taskussa huuteli . Ilmankos se huutelu oli niin tutun kuuloista .

Vappu

Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö

kevätvirsiä viidakko kaikaa .

Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö

sinilaine jo lyö ...

Ihan ensimmäisenä muistuu mieleen vappu vuonna 1954 . Meillä rakennettiin silloin navettaa . Kevät oli aikainen ja lämmin . Kivijalka ja AIV-torni oli valettu . Minä olin jo silloin innokas auringon ottaja ja huomasin , että siellä valosten keskellä on hyvä paikka ottaa aurinkoa . Mutta ei siitä tullut mitään , oli jo 25 astetta lämmintä ja se tuntui suorastaan helteeltä , kun nojasin AIV-tornin seinään . Pois piti tulla .

Olin saanut kesäksi uuden mekon ja päätinkin hienostella . Laitoin päälleni sen uuden mekon ja Vienolta saamani vaaleat remmikengat ja tepastelin pihalla onneni kukkuloilla . Olihan tulossa kesä . Vappuviuhka piti olla , vaikka joka ikinen vappu huomasin , että se oli ihan tarpeeton vempele . Vähän aikaa sillä huiski ilmaa ja sillä siisti . Mielestäni sillä olisi saattanut olla käyttöä kesähelteellä , mutta silloin se oli jo joutunut hukkaan , taikka peräti tullut poltettua .

Pohdiskelen tässä , että muistankohan minä oikein kaiken . Jos kivijalka ja torni olivat jo silloin valettu , niin tuntuu , että ne olivat varmaan valettu edellisenä kesänä . No oli miten oli , tämähän ei ole mitään dokumenttia .

Vappuhan on tunnetusti työväen ja ylioppilaiden juhla . Maalla aikuisväestö ei sitä ihmeemmin juhlinut . Raimo aina väittää , että isännät ajoivat sontaa vappuna . Miten lienee .

Mutta me nuoret olimme vapusta iloisia . Simaa ja munkkeja tehtiin ja laitettiin kesämekko ja popliinitakki päälle , kun lähdettiin tansseihin , oli sää mikä tahansa . Ja minä kun tykkään muistella kaikkea mukavaa , muistan , että hyvä sää oli aina .

Vapun attoiltana varustauduttiin hyvissä ajoin iltanavettaan , että jäisi tarpeeksi aikaa tälläytyä valmiiksi . Kun Sydänmaasta päin alkoi tulla nuoria polkupyörillä , lyöttäydyttiin mekin joukon jatkoksi . Suunistettiin työväentaloa kohti .

Siellähän oli jo meininki päällä . Syrjälän Jukkakin veteli haitarista säveliä täysin palkein ja Paakkos Väinö " ponksautteli " isolla rummulla tahtia . Kiire siinä pakkasi tulemaan minulle , tuntui että juoksuksi pitää panna , että ei mene hyvät pelit hukkaan . Mutta oi voi ,minua nuorinta kun oli aina kasvatettu , niin sitähän tuli taas . Ei sitä saa noin hökäle olla , että heti ryntää sisälle . Piti arvokkaasti seisoskella ja tuumilla tien reunassa , mielestäni iät ja ajat . Sitten käveleskeltiin lipun ostoon .

Vihdoikin , kun päästiin sisälle , ajattelin että siinähän nyt seisoskelkaa , mutta minä en . - Ei tarvinnut kenenkään seisoa seinänvierellä . Tuuria riitti jokaisella .

Kansalaisopiston kirjoituspiirissä 2008 - 2009

Postikortin herättämiä mielikuvia .

Kiikkuu , kiikkuu , pieni tyttö .

Katselen taivaan pilviä , linnut liitävät korkealla , pääskyset kirkuvat .

Juoksen kukkaniittyyn , painan kasvoni tuoksuvaan peltoon .

Ei ole ikävä minnekään , nukun tässä pienen hetken .

Heräänkö , heräänkö .

Suloinen oli uni .

Pilvilinnassa asui perhonen rakentelemassa mesimaljoja ystävilleen .

Oli tulossa juhlat .

Heinäpellon pientareella kasvoi kaunis kukka .... ( ei minä )

Tässä ollaan päiväkahvilla heinäpellolla . Kahvi tuotiin pannulla , harmaankirjavalla emalipannulla . Pulla tai lättyjä kahvileipänä . Ai , että maistui hyvältä . Kuvassa näkyy myös sen ajan hellepäähine isällä ja Paavolla . Miesten ison nenäliinan kulmiin tehtiin solmut ja valmis oli , eikä missään nimessä kuuma . Minä meillä olin sellainen auringonpalvoja että bikinit ( sen ajan ) piti olla päällä , että ruskettus .

Kerron nyt joitakin heinäpeltojuttuja , mitä nyt sattui ja tapahtui .

Silloin ei tietty sellaisesta asiasta kuin lapsityövoima , joten pellolle mentiin heti kun suinkin kykeni . Isä teki minulle oman haravan , kun en ollut vielä koulussa . Pieni harava ja pieni pätkä ojan piennarta haravoitavaksi . Siitä se ura urkeni . Heinäkuorman polkijana ja ladossa rintuuksen päällä myös piti olla . Se ei ollut kovin mukavaa , sillä heinät pistelivät paljaisiin sääriin ja käsivarsiin . No , paranihan ne naarmut aikanaan . Sitäpaitsi silloin sanottiin ainakin joka toiseen asiaan , että siitä tulee entistä parempi , kun paranee . Kyllähän minä yritin välillä marista , mutta isä ei ollut tietääkseenkään . Kuten kerran , kun väitin ladon olevan niin täysi , että seinän raoista ulos pursuu . Työntelin seinänraoista heinätupsuja , että isä näkisi . Isä sen kun hankosi lisää vaan ja sanoi mahtuvan vielä vaikka kuinka paljon . Mahtuihan sinne . Minä kyllä yritin väittää , että eikö sen rintuuksen päällä olijan pitäisi olla joku vähän isompi ja painavampi , kuin minä . Ei auttanut sekään .

Minä kun olin mielestäni hevostyttö , niin isä kerran sanoi että jälet haravoidaan tällä kertaa koneella ja Kyllikki saa ajaa . - Sillä kertaa opin , että hevonen , peijjuuni , osaa olla ovela . Heijahan huomasi oitis , että nyt oli suitsissa sellainen , jolla ei ole harmainta aavistustakaan ohjastamisesta , lähti juoksemaan . Sarka oli pitkä ja minä mietin hädissäni , miten saan käännettyä saran päässä . Heija tietenkin tiesi sen asian paremmin kuin minä ja kääntyi itse ja annappas olla , porhalsi laukalle . Minä onneton pidin istuimen laidasta kiinni , että en putoaisi . Isä odotti saran päässä ja otti Heijan kiinni . Minäkös hyppäsin maahan ja sanoin isälle , että se oli sitten viimeinen kerta , kun ajan haravakonetta . Ja se oli , ei tarvinnut ajaa enää .

Olen kai kertonut kaikenlaista , mitä tapahtui heinäpellolla . On kuitenkin vielä juttuja siltä ajalta , kun oltiin jo aikuisia ,

50-luvulla Suomessa tehtiin lentokonekartoitus . Kuvauskoneet lensivät edestakaisin . Vähän väliä kone meni ylitse johonkin suuntaan . Ja joka kerta sitä piti tiirailla tarkkaan . Isän tiirailu oli sitten asia erikseen , sitä oikein odotettiin . Joka kerta kun hän katsoi aikansa konetta , häntä rupesi aivastuttamaan . Se oli se ohjelmanumero , mitä suorastaan odotettiin . Isä veti pari hinkuvaa henkäystä sisään päin ja sitten -HEIKITSHEI . - Se oli tyyliä se , ei osattu matkia . Kyllä nauru maistui . Luulen , että isä ihan tahallaan teki sen , koska nauroi aina mukana .

Kerran oli kylvetty yksi sarka rehunaurista . Nauris kylvettiin juhannuksen seuduilla , joten naurispellossa ei heinänteko aikana ollut vielä paljon näkyvillä . Kerran heinäseipään tapit pääsi loppumaan ja isä lähti tekemään niitä rajaojan varteen . Kun tappivakka tuli täyteen , hän lähti tulemaa ja kulki tullessaan sen naurispellon poikki . Katseli pitkin sarkaa ja tuumasi , että " nauris näkyy jo olevan SIRKALLA ". (Tässä isä halusi antaa meille tiedoksi , että hän tietää Heimon ja Sirkan seurustelevan ) . Näytteli tämän osion niin hyvin , että unohti katsoa eteensä ja käveli suoraan ojaan . Isä , tapit ja vakka lensivät kukin omaan suuntaansa ja taisipa se nenäliinasta tehty hellelätsäkin mennä vinksin vonksin . Naurua riitti . Vielä jälestä päinkin joku saattoi itsekseen pyrskähtää nauruun .

Toisen kerran isä taas halusi antaa meille tiedoksi , että kyllä hän meidän nuorten vinkeet tietää . Kerran kun oltiin kahvitauolla , isällä oli taas se metka ilme kasvoillaan . Alkoi muka vakavissaan puhua että , " kyllä meidäkin poikien pitäisi laittaa moottoripyörät ja nahkatakit ."Tässä tuli selväksi , että isä oli tietoinen , että Elvi kulki Yrjön kanssa ja minä Raimon .

Ja eipä siinä mitään , Sirkka, Yrjö ja Raimo olivat kohtsillään perheen jäseniä .

Alanko

Aate - sedän talo ei mielestäni ollut Alanko , ei se nimi tuntunut sopivan paikkaan . Minulla on sellainen mielikuva , että talo oli nimetty sen pellon tai paikan mukaan , minkä viereen se rakennettiin . - Nimittäin kun kuljettiin Alangolle Erolasta suoraan polkua pitkin , pihaan noustiin " alangosta ".

Polku ei mennyt umpeen milloinkaan . Jos suljen silmäni , voin hyvin kuvitella , miten lähdin kävelemään kotoa aitan ohi pellon piennarta seuraavaa polkua . Polun varralla , oikealla laidalla oli kivi . Sitten lähestyin latoa , siinä polku haarautui . Oikealle menevä haara vei pyykkiroopille . Vasen haara meni Alangon suuntaan , ladon ja lammashaan aidan välistä . Maasto laskeutui pienensuon pelloille . Piti ylittää monen monta suosarkaa . Ennen heinäntekoa oli mukava kulkea polkua , korkea heinikko sulki maailman kauaksi pois . Poutapilvet taivaalla . Unohduin joskus riipimään heiniä käteeni , kukko vai kana . - Viimeisen saran jälkeen tuli muistaakseni ränsistynyt aita . Sen takaa alkoi rämeinen haka . Jos käveli mättäiden välistä avojaloin , jalat kastuivat pehmeässä sammalikossa . Maasto alkoi nousta Alankoa lähetyessä . Katajapensaita ja puita .

Pihalla oli oma erilainen tunnelmansa . Koivujen lehdet suhisivat ja ilmassa lenteli pääskysiä . Unelias keskipäivän rauha . Sunnuntai . Vaikka talossa oli monta lasta , milloinkaan ei kuulunut itkua ja parkua . Kumma juttu . Oliko katras yhtä rauhallinen kuin Aune-täti . Koskaan en kuullut hänen korottavan ääntään . Rauhalliseen tahtiin hän teki kotiaskareita . Ja työt oli aina tehty ajallaan .

Eteisen ulko-ovessa oli jousi , mikä veti oven kiinni ja jos ei muistanut pitää varaansa , se paukahti melkoisesti . Viimeistään silloin joku talossa huomasi . Sain ystävällisen vastaanoton .

Aate-setä oli myönteinen ja hyväntuulinen , käveli pihalla miehekkäästi hieman keinautellen , ryhti hyvä , huulet törröllään , hiljaa viheltää suhuuttaen jotakin laulun tapaista .

Useimmiten Aate-setä oli jossakin muualla , pellolla tai muissa miesten töissä . Aune ja lapset häärivät kotona . Arkisin oli mukava seurata Aunen töiden tekemistä . Ruisleivän teossa hänellä oli erilaisia tapoja , mitä meillä ei ollut . Leipäreet hän pyöritteli teräväkärkisiksi . Taikinassa oli hieman erilainen hapan kuin meillä ja hän teki hieman kiinteämmän taikinan .

Kerran muistan , kun sain maailman parasta madekeittoa . Keittoon oli pantu sipuli kokonaisena ja se otettiin pois , ennenkuin keitto vietiin pöytään . Muistan myös sellaista , että Aate-setä teki hieman tummemmat talkkunat , kuin isä . - Ihmettelen , miten minä muistan tällaisia pieniä juttuja . Kai seurasin niin tarkkaan asioita .

Siihen aikaan leivottiin pullaa vain kerran vikossa . Pullan kannat ja syömättä jääneet jytyset laitettiin aina talteen ja annettiin kuivua . Niillä oli oma nimikin " jyhermät " . Ne olivat mieluista syötävää jos pulla sattui loppumaan ennenkuin uutta leivottiin .

Riitta ja Seppo muistuvat mieleen monta kertaa . Kun he olivat melko pieniä , saivat he olla Aunen mukana karjakeittiössä pyykinpesuaikana . Pyykkisaaveja oli useampia ja Riitta ja Seppo olivat keksineet mukavan touhun ajankulukseen . He jyrsivät saavien reunoja , jopa ihan koloille asti . Sitä he kutsuivat " kankattamiseksi ". Sitten hieman isompina he tulivat oikopolkua pitkin Erolaan kylään hyvin usein . Kyllä meillä odotettiin , jos heitä ei alkanut kuulumaan muutaman päivän välein .

Kokoan hieman muistiani josko muistaisin vielä lisää toisella kerralla .

Tyyrä - täti

Muistuipa mieleeni aika vuonna 1950 . Sota oli loppunut muutama vuosi sitten . Vieno oli lähtenyt jo maailmalle ja me muu perhe jatkettiin kotona .

Kovin oltiin vielä nuoria , Elvi juuri täyttänyt 15 ja jäi kotiin " emännäksi " . Meillä ei ollut enää apulaisia . Minusta tuntuu että jo kolme vuotta aikaisemmin Vieno oli joutunut samanlaiseen vastuuseen , ihan yhtä nuorena . Pikkuisen haikealta tuntuu ajatella heitä niin nuorina siihen tilanteeseen . Silloin , kun Elvi jäi yksin vastuuseen Kaarina rupesi käymään lypsyllä ennen kouluun lähtöä ja illalla myös . Hän oli alle 13 - vuotias silloin . Minä olin 10-vuotias joten minulla oli omat tiski- ja siivous vuorot . Eikä minun tarvinnut käydä navetassa koulussa ollessani . Opettelin lypsämään vasta ollessani jatkokoulussa . - Kumma juttu , mutta minulla on aina ollut hienoinen huono omatunto siitä , että en käynyt navetoimassa aiemmin , - Kävi nimittäin niin , että Elvi ja Kaarina sanoivat , että säästetään nyt edes tuota yhtä , kun meitä on kaksi navettaan , joten ei ole ihan välttämätön pakko . - Minähän hyvin mielelläni olin halukas siihen tuumaan .

Elvi " emäntä " oli niin nuori , että sitoi tukkansa päälaelle rusettinauhalla . Tästä rusettinauhasta on mukava juttu kerrottavana . Olen kertonut sen varmaan satoja kertoja , aina kun olen saanut jonkun uhrikseni kuuntelemaan näitä juttuja . Kerran vielä !

Oli syyskesä ja illat pimeitä , niinkuin ne ovat elokuussa . Elvi oli ollut jossakin kylässä , varmaan Korpelan Maijan luona ja palasi myöhään iltapimeällä . Kylässä oli puhuttu kaikenlaisia rosvojuttuja ja tottakai , tyttönen kun oli , Elviä oli pelottanut . Pihalla oli muistanut , että täytyy käydä " hyyssissä" ennen nukkumaan menoa . Mutta kun oli pelottanut niin . Mikäs eteen ? Oli arvellut juosta mahdollisimman lujaa , niin varmaan ei kukaan tavoita . - Mutta voi hirveää , juostessaan oli kuullut aivan selvästi, miten takaa oli kuulunut juoksevien askelten äänet . Elvi oli parantanut vauhdin aivan äärimmilleen ja oli hyökännyt " hyyssiin " ja paukauttanut oven kiinni ja samantien säppiin . Siinä henkeään pidätellen oli kuullostellut tuliko se rosvo oven taa . Mutta ei niin mitään ollut kuulunut . Aikansa ihmeteltyään oli tajunnut , että rusettinauhan päät olivat leppasseet tuulessa ja aikaansaaneet ihan juoksua muistuttavan äänen . Nauraa oli pitänyt yksinään .

Tuli syksy ja edessä oli " emännän " rippikoulu . Piti ruveta etsimään kotimiestä siksi aikaa . Isä lähti kysymään Ruotsalaiselta , josko sieltä saisi apua . Tyyrä - täti oli sanonut , että hän tulee , tytöt kyllä pärjää kotona , mutta eivät varmaan osaa kylässä tehdä niinkään .

Elvi lähti rippikouluun . Kortteripaikka oli kysytty Kyllöselle , niinkuin aina ennenkin . Lähtiessään neuvoi ja varotteli , että ei saa laiskotella , vaan pitää tehdä kaikki työt , mitä kuuluu tehdä . Tyyrä - täti oli niin mukava , että minäkin ihan kilvalla ja käskemättä tein mitä milloinkin piti . Täti jo siinä ihmetteli isälle , että miten ne noin tekee . Isä siihen huokaisi , että pakkohan niiden on tehdä . Täti laittoi isän hakemaan kirkolta kangasta ja ompeli meille kaikille aluvaatteita . Ne olivat tosi tarpeeseen . Siinä vaatteita leikatessaan neuvoi , miten tyttöjen alushousut leikataan ja ommellaan . Minä pääsin tällä opillani koulussa loistamaan . Sillä Tiikkaisen Kaisu oli nuori tyttö ja osasi muuten opettaa , mutta sattumalta hän ei käsittänyt housujen kaavaa ja tekoa . Minähän sanoin että saanko minä sanoa , kun Tyyrä - täti opetti . Ja oikein minä muistin .

Yhtenä iltana täti sanoi , että lähtisinkö kaveriksi , että käytäs Alangolla . Innoissani lähdin . Päätettiin mennä tietä pitkin Aution mäen alle ja siitä kujaa pitkin Alangolle . Kuja oli täynnä lehmien ja kärrynrattaiden jälkiä , joten yritettiin kävellä mahdollisimman lähellä piennarta . Oli pimeää . Täti meni edellä toinen kylki edellä ja koukki koko ajan kädellään eteenpäin . Minä kysyin , että miksi te nuin koukitta . Täti sanoi , että näyttää , että edessä on pensaita . Minä sanoin siihen , että ei tässä ole ainuttakaan pensasta koko matkalla . Täti ei uskonut , vaan jatkoi koukkimistaan . Minua nauratti ääneen . Naurettiin sitä sitten porukalla vielä Alangollakin .

Täti tuli meille vielä kevätrippikoulunkin aikana . Silloinkin lähdettiin Alangolle jonakin iltana . Sillä kertaa päätettiin mennä suoraan suon ja haan kautta . Menomatka sujui hyvin , koska oli vielä valoisaa . Alangolla pitivät meitä vieraina . Sillä kertaa keskusteltiin rosvoista ja kummituksista . Kotimatka oli melko jännittävä . Pienisuo oli siihen aikaan osittain joutomaata . Mättäikköä ja pieniä männynkäkkäröitä kasvava haka . Kuu vielä tehosti tunnelmaa . Aavemaisessa valossa näytti jos minkinlaista elävää olevan liikkeellä . Rosvoja seisoskeli varjoissa . Aina kun saatiin selväksi , että ei tuo olekaan kuin männyn käkkyrä , löytyi uusi . En ole ihan varma kumpi pelkäsi enemmän , täti vai minä . Kyllä oltiin hyvillään , kun päästiin Erolan porstuaan .

Oi nuoruus

" Kauniimpaa aikaa en enää elää saa , päivät nuo jääneet on taa . "

Minun tapauksessani joku voisi sanoa , nuo päivät ovat kaukana historian hämärässä , mutta ei se niin ole . Ne olivat eilen , ihan äskettäin , muistan ne niin hyvin .

Viikkoja meni , ennenkuin tunsin voivani kirjoittaa nuoruudesta . Ei nuoruudesta kirjoiteta pimeimpänä talvisydännä , kaamoksen keskellä . Siihen tarvitaan auringon kilo kiiltävillä hangilla . Silmiä siristellen mennään jotakin kohden , jokin odottaa , se ei vielä näy,, auringon kilo häikäisee . Edessä on ELÄMÄ .

Minun nuoruuteni alkoi 1956 . Se oli rippikouluvuosi . Kaarina oli sinä vuonna Haapavedellä emäntäkoulussa ja Elvi ja minä hoidettiin naisväen tehtäviä kotona . Elvi oli mukana tuon tärkeän ajan tapahtumissa .

Siihen aikaan oli tapana , että tansseihin ja muihin nuorten rientoihin ei päästy , ennenkuin oli päästy ripille . Se oli hyvä sääntö , ei lähdetty seikkailuihin liian nuorina . Minäkin olin täyttänyt 16 vuotta ripille päästessäni .

Oli tulossa ensimmäinen viikonloppu ripillepääsyn jälkeen . Olin tehnyt itselleni uuden kesämekon , vihreä kangas , missä oli hentoisia mustia ( ! ) kukkakuvioita . Kangas oli todella sievää . Helmasta tein niin leveän ( kellohelma ) kuin suinkin kankaasta sain . Salainen ajatukseni oli , että se heilahteleisi somasti tanssin pyörteissä .

Lauantai koitti , siivottiin huoneita . Minulla oli lattian pesu vuoro . Hain vettä ja luutusin lattiaa , lauleskelin ja haaveilin salaa tansseihin pääsystä . Kysyä en tohtinut Elviltä . ( Meillä vanhin tytöistä oli aina luvan antaja , kysyttiinpä mitä tahansa ) . Haaveilu ja laulelu oli ilmeisesti niin silmiinpistävää , että Elvi sanoi yhtä-äkkiä , No lähe sitten kun niin mielesi tekee . . . .

Minulla kai taisi sydän tehdä ylimääräisen loikan ja taisin loikata itsekin . -- ETTÄ MIHIN ?!

No tansseihin ! - Koko päivän olet laulanut ja uilottanut , että ei tuota voi olla huomaamatta .

Voi sitä lauantaita ! !- Mielestäni tähän sopii Marjatta ja Martti Pokelan duetto , missä lauletaan , " maito kuohuu soittaa kiulu , kohtapa siellä soittaa viulu...." - Maito vaahtosi lypsyllä sankoon , Laulu raikui , kiire saunaan !

Sitten alettiin valmistautua . Uusi mekko päälle , sukan saumat suoriksi . Jalkaan kevättalvella ostetut sinapinkeltaiset avokkaat . Tarkka peilaaminen , onko tukka hyvin . Siinä vaiheessa vasta isälle selvisi , että olin tansseihin lähdössä . Alkoi ihmettelemään , että Kyllikkikinkö se sinne lähtee seisoskelemaan . Minä siihen topakkana , että en kai minä nyt seisoskelemaan mene , vaan tanssimaan . Sitten popliinitakki päälle ja matkaan .

Meillä ei ollut tarpeeksi pyöriä jokaiselle , joten pääsin Elvin pyörän tarakalle . Tiellä meni solkenaan nuoria Sydänmaasta ja Miilurannalta . Minulla oli niin riehakas olo , että nauratti ääneen . Elvi kyseli , mitä minä nauran . Minä selitin , että naurattaa , kun tässä Erolan nuorinta viedään tansseihin . Lähestyttiin Selinkylän risteystä , pyräilijöiden ryhmästä yksi nuori mies jutteli meille jotakin . Kysyin kohta , kuka se oli . Se oli yksi Tossavaisen Raimo Miilurannalta .

Tanelin talolle ( työväentalo ) oli kokoontunut jo paljon väkeä . Syrjälän Jukka soitti mahtavaan tyyliinsä . Jännitti niin , että en tahtonut nahoissani pysyä . Oli paljon nuoria muilta kyliltä ja muistan olleen ainakin Honkalan Hildan , Silvastin Unton ja Tossavaisen Raimon ja Reinon . - Sain tanssia useimmat pelit ja seuraavana aamuna kehuskelinkin isälle , että eipä siellä tarvinnut " seisoskella ".

Uudenvuoden taiat

31.12.1956

Nyt on uudenvuoden aatto . Olemme laiskotelleet koko päivän . Tytöt makoilivat sänkyjen päällä . Sitten rupesin minä , tytöt peittelivät minut kaikilla vaatteilla . Tänä iltana menemme tansseihin . Saapa nähdä onko mukavaa . Tulisipa huomeniltana Selkiin paljon ihmisiä .

Löysin tällaisen kirjoituksen vanhan vihkoni sivulta . Teksti on kirjoitettu 52 vuotta sitten ja vielä peilikirjoituksella . En ensiksi muistanut miten se luettiin , eli tarvitsin peilin .

Uusi vuosi ei koskaan pääse livahtamaan ohi niin että sitä ei huomattaisi , ennen ja nyt . Entisinä aikoina , kun oltiin nuoria , oli monenlaista juttua mitä tehtiin vuoden vaihtuessa . Taikoja ja uskomuksia oli moneen lähtöön .

Saunaan muistan liittyneen ainakin pari taikaa . Sauna lämmitettiin aina aattona . Vanhan vuoden liat piti pestä pois . Saunassa ei saanut puhua . Jos malttoi olla hiljaa , itikat eivät purreet seuraavana kesänä . Kyllä ne itikat purivat kesällä , sillä eihän me hupakot maltettu olla hiljaa , vaikka kuin olisi aiottu etukäteen . Koetettiin saada toisemme puhumaan , jos ei muuten niin pienellä kuisanteolla . Roiskittiin kylmää vettä toistemme päälle ja muuta mukavaa . Pakko oli jossakin vaiheessa puhua . Ja niin jäi sen taian toteuttaminen seuraavaan uuteen vuoteen . - Kun lähdettiin saunasta , käännyttiin selin ja nakattiin vasta saunan katolle . Mutta kas kummaa , eihän sitä vastaa näkynyt pilkkopimeässä , mihin suuntaan tyvipää osoitti . Jos se olisi osoittanut kotoa poispäin , olisi se merkinnyt naimisiin menoa .

Jos oltiin kotona saunan jälkeen , valettiin tinoja . Kerran meillä oli Luttis Sulo kylässä ja hän oli tietävinään , miten tinoista ennustettiin . Lennokkaita olivat ennusteet . Melkein jokainen meistä tytöistä oli menossa kihlamarkkinoille jonkun pojan koltiaisen kanssa . Rikastuttiin ja lähdettiin ulkomaille . Isälle ja pojille ennustettiin traktorin vaihtoa ja hyviä savotoita . Mukavaa se oli .

Sitten se nukkumakamarissa tapahtunut taika tehtiin kynttilän valossa . Sytytettiin kynttilä , käännyttiin peili kädessä selin kynttilään . Pimeässä huoneessa , häilyvän kynttilän valossa olisi pitänyt näkyä se tuleva mies . Ei onnistunut sekään taika . Ainahan meitä oli monta samassa huoneessa , niin miten se olisi onnistunut .

Rippikouluvuoden vaihteessa olin kerrankin yksin kamarissa . Toiset olivat tansseissa ja minä en vielä päässyt . Jännissäni tein tämän taian ihan useampaan kertaan . Ei näkynyt sulhasta , mutta seuraavan uuden vuoden vaihteessa ei peiliä enää tarvittukaan .

Jääprinsessana

Aasinsiltaa tässä tarvitseisin . Sanotaan , että runoratsu lentää , mikä olisi se otus jonka pitäisi nyt lentää , olisiko se vaikka kirjoituskoni , tai , tai tarvitsenko muusaa . . Jääprinsessaa kuuluttaisin .

Eipä sitä osattu entisinä aikoina uneksiakaan kaikesta , mitä nykyisin on jokaisen ulottuvilla , kuten oikeat luistimet ja jäät jäähalleissa ja joka kylän urheilukentällä .

Kyllä riitti vilskettä , kun syksy jäädytti rommakot ja kanavat perukalla . Luistelemaan piti päästä , vaikka ei ollut luistimiakaan . Kokeilemaan mentiin heti yön pakkasen jälkeen . Onneksi ei ollut hukkumisen vaaraa , sillä kaikki nämä olivat sen verran matalia , että korkeintaan jalat kastuivat jos jää petti .

Meillä Junnonperällä oli erityinen " onni " , kun maiseman läpi kulkevat kanavat olivat vuosien saatossa tukkeutuneet , kevättulvat tulivat joka kevät . Isännät eivät niistä tyykänneet , mutta lapsille se oli riemun paikka . Pienensaaren ja Junnon välillä nousi joka kevät vesi pelloille isolla alueella . Siihen ei tarvittu kuin yksi hyvä yöpakkanen ja laakea jääkenttä kutsui .

En muista kenelläkään olleen oikeita luistimia , mutta ainakin meillä oli Paavon tekemät luistimet . Puupalikkaan oli istutettu pätkä sahanterää ja laitettu nahkahihnat luistimien paikalleen sitomista varten . Ne olivat mielestäni tosi hyvät luistimet . Jostakin syystä en muista kenenkään muun olleen meiltä luistelemaassa kuin itseni . Lienenkö vallannut ne luistimet täysin itselleni .

Siihen aikaan Sonia Henie oli todella kuuluisa kaunoluistelija . Minä olin ihastuksen vallassa ja unelmoin jonakin päivänä tulevani samanlaiseksi kuuluisuudeksi kuin hän . Innostuin luistelemaan niin , että en tahtonut malttaa lopettaa edes kun ilta alkoi hämärtyä . Kotona ihmeteltiin , miten tuo tyttö on joka ilta jäällä koulun jälkeen ja sunnuntaina koko päivän . Eihän minun passannut kertoa mitkä ajatukset minulla olivat . Tällaiset tulvajäät eivät kestäneet kovin kauan ja jos aikoi jääprinsessaksi , piti olla kovasti harjoittelemassa . Minulla oli marjapuuronpunainen vekkihame ja se oli mielestäni ihan luistelijoiden hameen näköinen . Ei ne topatut harmaat villasukat ja kumisaappaat ollet ihan parhaasta päästä , mutta saivat kelvata . Tämän kuuluisuushaaveen pidin visusti salassa, sillä arvasin mitä minulle olisi sanottu moisesta mahdottomuudesta .

Yritin harjoitella piruetteja ja jos mitä pyörähdyksiä . Eihän ne totta totisesti onnistuneet , hyvä , että ollenkaan pysyin pystyssä , vaikka olisin seisonut . Kai siinä sukan polvet olivat lujilla . Unelmat eivät kadonneet niin kauan kuin jäätä kesti . - Ilmat lämpenivät ja jää suli . Kanavat rupesivat vetämään , mutta mieli ei ollut ollenkaan apea . Luontoon tuli muuta ihastuttavaa . Samaiset kanavat joiden ansiosta saimme hyvän luisteluareenan , alkoivat solista vallattomasti .

Tuli aika rakentaa kaarnaveneitä .

Uuteen vuoteen

Hyvä on hiitäjän hiihdellä , kun hanki on hohtava alla . Talvisesta kulkemisesta tulee mieleen ainoastaan hiihtäminen , mikään muu ei juuri onnistunut noina entisinä aikoina . Teitä ei aurattu , oli vain reen jalaksen jäljet tien paikalla . Siinä oli erittäin vaikea kävellä , melkein mahdotonta .

Mutta olipa suksia , omatekoisia , mutta tosi hyviä ja tarpeellisia . Meidän perältä kertyi meitä pitkä letka , kun aamulla hiihdettiin kouluun . Kautta aikojen oli tehty oikolatuja ja matka lyheni ainakin puolella . Sydänmaasta tulijat oikaisivat ensimmäisen kerran Erolan kohdalla . Latu meni asuinrakennuksen takaa oikaisten pienensuon poikki Alangon pellolle . Seuraava iso oikaisu oli Kylänsaaren ,Rinteen ja Vesilän seuduilla .

Parhaiten muistan hiihtomatkat siltä ajalta kun olin " toisella kymmenellä " . Minulle oli ostettu sukset oikein kaupasta . Mikähän lie ollut syynä . Kai se , kun vihdoinkin suksia alkoi saada kaupasta . - Olin saanut Vienolta vaaleansinisen popliinipuseron ja mustat hiihtohousut . Monotkin minulla oli , niin ja hiihtolakki . Se vasta oli mieluinen , siinä piti olla poimu takana , Se painettiin kädellä sinne . - Oi , että tunsin itseni hienoksi .

Sinä talvena meillä perukan koululaisilla oli kova hiihtoinnostus . Harjoiteltiin koulumatkalla koulujenvälisiä kilpailuja varten . En ole varma , oliko sitä hyötyä kilpailuissa , mutta koko sen talven kärsin kipeästä kurkusta . Jo kouluun mennessä hihdettiin itsemme hikeen ja koululla ei päässyt sisälle , ennenkuin kello soi . Joten kerkesi tulla kylmä siinä välissä . Taas kotimatka samaa vauhtia ja joka päivä uudelleen .

Haikailimme mäkien perään , mutta nyt kun ajattelee , jokainen talo oli mäennyppylän päällä . Mäenlaskuun kyllä pääsi . Joskus hiihdettiin suoraan Vuorten mäkeen mäenlaskuun . Siellä vain tahtoi käydä niin , että pystyssä ei tahtonut pysyä ja menipä suksiakin poikki .

Meiltä oli Alangon suuntaan pitkä loiva mäki . Joskus Paavo ja Heimo innostuivat tuiskulla mäenlaskuun meidän pienempien kanssa . Jos tuuli Aholasta päin , tehtiin joistakin isoista takeista purje jokaiselle . Laitettiin luudan varsi , tai joku keppi takin hihasta hihaan ja ei kun
menoksi . Tuuli vei kauaksi pellolle . Viimeistään siellä tuli selväksi miksi tässä leikissä tarvittiin isoja veljiä . - Kun tuuli oikein tuiversi , kysyi voimia päästä takaisin kotiin ja se onnistui veljien avustuksella .

Joulu - juhlista suurin

Joulun sanoma oli kiirinyt kautta maailman ja se saapui myös Junnonperälle katkaisemaan pitkän hämärän kaamoksen ajan . Aikaisin , jo loka -marraskuulla perukka sai yleensä vahvan lumipeitteen . Harmaa seutukunta näytti kyyhöttävän kylmissään hankien keskellä . Pakkanen paukahteli rakennusten seinissä , mutta sisällä taloissa , navetoissa ja talleissa oli lämmintä . Ahkerasti lämmitettiin uunia , savu nousi suorina patsaina ylös kohti hämärää taivasta . Tiellä kulkevien hevosten hengityshuurut muodostivat kuuraa sierainten ympärille ja selkään kertyi kuuramatto . Reen jalasten alla lumi naukui omaa säveltään , mikä kuului kauas aisakellon tai kulkusten äänen yli .

Vaikka seutu näytti hiljaiselta hankien keskellä , ei se toki ollut nukahtanut talviuneen . Joulun lähestyminen toi mukanaan omat toimensa . Miesten oli teurastettava se lihotettu sika , mikä keväällä oli juoksennellut tuvan lattialla pienenä porsaana . Maalla opittiin jo pieninä lapsina , mikä on eläinten tarkoitus . Ei ne olleet lemmikkejä , vaan niiden lihaa tarvittiin , että selvittäisiin pitkän talven yli . Lihoista varattiin kinkku , tai muu iso lihapala paistettavaksi joulupöytään . Paksu läski oli arvokasta ruokatavaraa . Piti olla ainakin kymmensenttinen kerros lihojen ympärillä , ennenkuin sika oli tarpeeksi lihava teurastettavaksi .

Miehet ajoivat heiniä pihalatoon kaukaisemmista ladoista . Mahdollisen vähän lauhemman päivän aikana haettiin perunoita kellarista . Kellaria ei passannut mennä aukomaan kovin kylmänä päivänä . Kellariin olisi päässyt kylmää ja perunat olisivat paleltuneet tuotaessa . Meillä kellari oli lammashaan puolella , missä maasto laskeutui hiukan . Kellari oli kaivettu tähän loivaan rinteeseen .

Naiväellä oli omat touhunsa . Ensimmäisiä jouluun liittyviä töitä oli suursiivois . Pirtin seinät ripsuttiin kuusesta tai katajasta tehdyllä luudalla . Kaikki huonekalut , kuten penkit , pöytä ,sängyt , ovet ja muut pestiin . Siivouksen jälkeen seinät suorastaan raikuivat , jos vähän kokeeksi kiljahteli . Niin tehtiin itse kukin .

Koulussa harjoiteltiin ahkerasti ohjelmia kuusijuhlaa varten . Harjoitteleminen oli tosi tiivistä . Jopa niin , että muistelen , että kerran Aholan Toini ja minä käytiin harjoittelemassa kuusijuhlaa edeltävänä sunnuntainakin . Silloinkin oli pakkassää . Me unelmoitiin kävellessämme joulun ja talven kauneudesta . - Jokainen perukkalainen muistaa ne kaksi suurta petäjään , joista toinen oli Nurmelan lähellä ja toinen Rinteen ja Pienensaaren välillä . - Katseltiin miten kauniita ne olivat . Neulaset oksien nokissa näyttivät muodostavan pienenpieniä hopeakelloja . Mielemme sopukoista kumpusi ihania joulusatuja .

Kotona oli pientä salaperäisyyttä . Joku ovi tai kaappi saattoi yhtäkkiä olla lukittuna ja avainkin oli kadonnut . Useimmiten kuitenkin oli niin että siellä ei sattunut juuri silloin olemaan mitään tärkeää , että ovea ei sentään tarvinnut ruveta tiirikoimaan .

Leivottiin . Nisu-ukot piti tehdä jokaiselle . Nisu oli tosi mieluista herkkua . Sitä ei syöty ihan joka päivä . Kerran isä oli sodan jälkeen saanut jostakin työmaalta jäädytettyä puhvelin lihaa , ( ainakin hän kertoi niin ) ja ison rasian luumumarmeladia . Silloin oli tarkan pelin ajat . Isä leikkasi pullapalat tarkasti samankokoisiksi ja laittoi päälle tätä marmelaadia . Se oli niin hyvää , että pullapalasten mittaaminenkin unohtui meiltä . Muulloin mittailtiin ja väiteltiin että tuo sai varmasti isomman palan kuin minä .

Joulunaluspäivät tuntuivat olevan tavallista pitempiä . Kerran , muistan miten juonittelin ja marisin sängyn päällä maaten . Minua yritettiin saada lopettamaan marinani ihan monissa miehin . Peloteltiin , että tontut kuulee , enkä saa lahjoja . Minä panin kaiken yhden kortin varaan ja vollotin kaiken uhallakin . Marisin ja ulisin , kun siltä tuntui . Elkööt tuoko lahjoja . Sitäpaitsi , miten ne tontut juuri nyt sattus olemaan meidän ikkunan takana . Paavo oli saunan lämmitys vuorossa ja lähti saunalle . Sinne mentiin juuri siltä puolelta rakennusta missä sänkykin oli . Yht'äkkiä kuulin vollotukseni läpi Paavon säikähtyneen kiljahduksen . Paavo ryntäsikin kohta pirttiin ja sanoi , " lopeta äkkiä tuo vollotus , tonttu oli nurkan takana ja kirjoitti jotakin vihkoonsa . " Kyllä siinä minäkin säikähdin sen verran , että lopetin . Vaikka mielessä oli pieni epäilys , että minua narrattiin .

Ensimmäisen jouluvalmistelun mitä minä muistan , oli 50-luvun alussa , kun Vieno oli emäntäkoulussa Limingassa . Sieltä hän toi sellaisia perinteitä , joita muutamia minä yhäkin noudatan . Valmistettiin himmeli ja olkitähtiä . - Kinkku paistettiin taikinakuoren sisällä ja laatikot valmistettiin ihan ohjeen mukaan . Torttuja ja piparkakkuja myös tehtiin . Ja silloin saatiin jo karkkejakin mielin määrin .

Kuusi laitettiin keskelle lattiaa ja Mirri , meidän rakas kissamme oli innolla mukana . Se on tosi , että " vanhakin nyt nuortuu , kuin lapsi leikkimään ." Joka jouluaatto Mirri innostui leikkimään , vaikka muuten ei enää leikkinytkään .

Oli päätetty , että joulupukki ei enää käy , kun kukaan ei usko . Minä kuitenkin tein ehdotuksen , että mitä jos minä olisin pukkina . Sehän sopi toisille .

Oli käyty joulusaunassa ja ilta oli jo niin pitkällä , että pukin sopi jo tulla . Minä menin pukemaan , enkä huolinut ketään avuksi . Käänsin isän turkin nurinpäin , naamari päähän , karvalakki ja saappaat ja tietenkin kintaat . Menin kamarista eteiseen ja huomasin lahjavakan itselleni liian painavaksi . Pirtissä oli hiiskumaton hiljaisuu . Minä keksin että joko vedän tai työnnän vakkaa . Avasin oven ja menin takapuoli edellä pirttiin , vetäen vakkaa . - No voihan , mikä naurun hikatus sieltä alkoi kuulumaan . Minä vein roolia , kuten joulupukki konsanaan . Rupesin työtämään vakkaa pirtin suuren lattian yli . Nauru sen kun yltyi suorastaan ulvonnaksi . Minä oikein innostuin saavuttamastani menestyksestä . Otin käyttöön nilkutuksen ja kaiken mahdollisen . Kyselin onko talossa kilttejä lapsia . Kuului olevan ja kaikkein kiltein on se talon nuorin , ei vain sattunut nyt olemaan pirtissä . Lahjoja tuli jokaiselle .

Viimein minäkin pääsin avaamaan lahjani . Nukke ja lapaset tottakai . En millään kyllä osannut arvata etukäteen ! Lahjat oli niin ihanat , että rupesin nukkumaan nukke vieressä ja lapaset kädessä .

Mielessä häivähteli Jeesus Lapsi ja Pukki vuorotellen . - - TULI JOULUYÖ .

Muodin oikkuja

Vastaan tässä " anonyymin " kommenttiin pussihousuista .

Todellakin , kun tarkemmin ajattelee , ei pussihousut ole sen kummemmat kuin mikä tahansa muukin muodin oikku .

Ensimmäisiä oikkuja , mitä muistan oli 50 - luvulla pönkkähameet , piikkikorot ja terävät kärjet pikkukengissä ja siihen kuului vielä valkeat pitsikäsineet . Oltiinpa sitä kuin prinsessat konsanaan . Naisten hameissa oli tamppi takana ja sen alapuolella laskokset , kääntötakit elikkä poplarit . - Kuusikymmen-luku oli jotenkin tavanomaisempaa . 60-ja 70-lukujen vaihteessa alkoi olla leveät lahkeet , niin miesten kuin naistenkin housuissa . Lantio korkeus , leveä vyö ja käytettiin värejä . Miesten paidat olivat vartalon myötäisiä . Minihameet ja korkeapohjaiset kengät . Hot pants , tunikat . Mini , midi ja maksi pituudet hameissa .

Meillä Riitta ehti olla näissä 60 - 70 - luvun muodeissa mukana , mutta unohti ne autuaallisesti ja väitti valokuvia katsellessaan , "yök , tuollaisia en ikinä enää laita päälleni ." Mutta kuinkas kävikään . Tämä parikymmentä vuotta sitten ollut leveähartia muoti oli kyllä lajissaan huippu . Oltiin kuin kuhilaita .

Laidasta laitaan on menty muodin mukana . Ainakaan minä en uskalla sanoa , " ei koskaan " muodille .

Heteka

Eipä mennä heti hetekaan . Kerron vähän taustajuttuja .

Kärsämäellä oli Planting niminen poliisi monet vuodet . Sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle ja piti lähtiessään huutokaupan . Myytävänä oli kaikenlaista mm. huonekaluja . Isä lähti tähän huutokauppaan ja toi sieltä huutamansa astiakaapin . Se oli hyvä ostos ja tarpeellinen .

Isä kai innostui hyvästä ostoksestaan , koskapa kerran taas lähti . Sillä kertaa hän oli huutanut sängyn . Me nostettiin heti vastalauseiden myrsky , kun nähtiin se . Tuota hökötystä ei kyllä kamariin kanneta .

Sänky oli , nyt kun ajattelen , varsin komea . Mutta ei se kyllä missään nimessä käynyt meidän huusholliin . - Se oli rautainen , putkijalkainen . Päädyt olivat korkeat ja kulmissa oli kullanväriset nupit . Siinä oli jousituksella varustettu alupatja , minkä päälle laitettiin tavallinen patja . Meillä se oli olkimatrassi .

Voi kamala , miten korkea petistä tuli . Ja se oli vielä keskeltä korkeampi . Siellä ei tahtonut pysyä , jos unissaan sattui pyörähtämään väärään suuntaan . Ja meitä nukkui siinä aina kaksi . Laidat olisi pitänyt vähintään olla . Muutaman kerran sieltä pudottiinkin kun kutkuteltiin toisiaan .

Se oli kaikinpuolin niin epämieluisa , että isä kai kyllästyi meidän marinaan ja osti hetekan ja ihan kaupasta , ei mistään huutokaupasta . En muista minne se rautasänky joutui , mutta heteka sai paikan peräkamarin takaseinällä . Se oli mieluisan näköinen ja me laitettiin se heti kuntoon . Laitettiin patjoihinkin uudet oljet . Kokeiltiin miten jousitus antoi myöten .

Niin siinä tuli ilta ja alettiin vetäytyä yöpuulle . Isä ja pojat nukkuivat pirtissä . Me mentiin Elvin kanssa kamariin ja puettiin siinä yöpaidat päälle ja puhua läpätettiin niitä näitä . Ja nuoria ja vilkkaita kun oltiin , välähti kumpaisenkin päässä yhtä aikaa sama ajatus , kumpi ennättää ensin uuteen hetekaan . Tehtiin ryntäys .

Mutta ,- kaikki te jotka tiedätte hetekan rakenteen arvaatte , että eihän heteka kestä sellaisia ryntäyksiä . Se laitimmainen puoli , mikä nostetaan ylös toisen alta , rämähtikin takaisin alas sen ryntäyksen voimasta . Ja me tietenkin päälleen sinne , kintut pystyssä . Seurasi hetken hiljaisuus ja sitten naurun rätkätys .

Se rymähdys oli kuulunut tupaan asti ja isä ja pojat ilmestyivät ovelle . Isä sanoi , nytkö ne jo sen särki . Huomasi kuitenkin heti mikä oli homma ja nauru siinä tuli kaikille .

Eipä meinannut tulla nukkumisesta mitään sinä yönä . Muulloin siinä kyllä nukutti oikein hyvin .

Jipii

Nythän minä aivan intooni tukehdun , kun löysin kaksi ihan hyvää kommenttia . Yhden tältä ja toisen tuolta " Jutustelua " blogilta . Uudempia olen huomannut jo aiemmin . Kiitos kauhiasti .

Kyllimarjaana

Uuteen navettaan

Uuden navetan vaiheilta muistuu mieleen yhtä jos toistakin juttua , ei niinkään vanhan navetan vaiheilta . Taikka muistanpas jotakin . Mitä jos kerron sen ensiksi .

Vanha navetta ja heinälato olivat erilliset rakennukset , niiden välissä oli lammas- ja sikamökki , joten heinät lehmille haettiin vakalla . Kerran oli minun tehtävänä antaa lehmille heiniä . Olin olevinani hyvin topakkana siinä touhussa . Tälläsin heiniä vakkaan ja laulelin samalla . Siihen aikaan , kerroin jo aiemmin , sivistettiin kansaa soittamalla radiossa korkeatasoista musiikkia . Gerda Veneskoski soitti usein pianoa ja Lea Piltti lauloi kauniilla äänellään . Minä olin tullut siihen luuloon , että minulla on hyvä ääni . Minähän yritin laulaa killittää mahdollisimman korkealta : " tyttö istui kivellä ja kivi oli sileä ja vesi sitä virutteli ...." Vedin vakkaa navettaan päin . Vakka oli vanha ja venynyt sivuiltaan ja se takertui navetan oviaukkoon , eikä inahtanut minnekkään . Laulu katkesi siihen paikkaan .

Sitten toinen juttu , kiroilla ei saanut , ei missään nimessä . En ollut ikinä kiroillut ääneen , mutta silloin repesi . Minä ruihdoin vakkaa irti oviaukosta ja latelin saata peetä isoon ääneen . Lehmätkin oikein kurkisteli , että mikä metakka siellä on . Irtosihan se vakka . Minä ajattelin , että oli miten oli , tarpeeseen minä kiroilin , enkä turhan takia .

Oli se mahtavaa , kun saatiin muuttaa lehmät uuteen navettaan . Se oikein kaikui puhtauttaan . Lehmät aluksi nuuhkivat ympäriinsä . Tottuivat ihan tuota pikaa .

Sitten tuli vuoroon siirtää sika pahnastaan uuteen karsinaan . Sepä ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu , kuin lehmien siirtäminen . Ruvettiin siihen touhuun koko porukka . Isä ei tainnut olla kotona .

Päästettiin sika ulos ja ajateltiin kulettaa se niin , että joka puolelta paimennetaan se oikeaan suuntaan . Sika kuitenkin ilmeisesti ei ollut samaa mieltä . Sialla muistaakseni on sellainen tapa , että jos sitä työntää johonkin suuntaa , se välttämättä haluaa mennä päinvastaiseen suuntaan . Siksi touhusta ei tullut yhtään mitään .

Loppujen lopuksi sika karkasi . Oli syyskesä ja talon ympäri oli sänkipellot . Sika kai näki avarat pellot ja pani parhaan vauhtinsa päälle . Me juostiin , minkä kintuista pääsi . Välillä joku meistä hyökkäsi sian kimppuun , mutta pyöreä ja lihava sika luiskahti aina otteesta . Oli kuin rodeo olisi ollut meidän pellolla . Sialla oli mukavaa , mutta niin oli meilläkin . Naurulta ei tahtonut pystyä juoksemaan . Viimein sika alkoi uupua , niin myös mekin .

Alettiin tuumia , että kyllä tässä on keksittävä jokin konsti . Viimein Heimo hoksasi ja haki suuren vakan . Me toiset juoksutettiin sikaa , paimentamalla sitä joka puolelta ja saatin viimein se juoksemaan vakkaan . Sitten , koko porukka vain karkulaisen kimppuun .

Meillä olivat lampaat ja vasikat samassa haassa . Keväällä isä laittoi jokaisen vasikan kaulaan pannan . Ne taluttettiin hakaan pitämällä pannasta kiinni . Pieni vasikka on melko helppo taluttaa , mutta vähän isompi saattaa jo tuottaa vaikeuksia . Me tytöt talutettiin pienempiä ja pojat suurempia .

Kerran oli taas tämä touhu meneillään . Aika pieniä olivat vasikat , mutta Paavolla oli jo talvella syntynyt talutettavana . Vasikkahan ei ollut yhtään innostunut hommasta . Se pillastui ja lähti juoksuun . Mutta Paavopa ei päästänytkään irti . Siinä multa pölisi ja pari viinimarja pensastakin halkesi , ennenkuin vasikka uupui . Niin se vain saatiin onnellisesti hakaan kesäksi .

Sitten joku vuosi myöhemmin , kun minä olin jo niin iso , että jaksoin hangota heiniä , lähdettiin Paavon kanssa purkamaan heinäkuormaa navetan vintille . Nuoria kun oltiin , niin siinä tuli mieleen kaikenlaista . Jompi kumpi meistä alkoi tuumata , osataanko me jodlata . Eihän se onnistu kovin hiljaa . Eikä se onnistunut isollakaan äänellä . Me luikauteltiin ja keikauteltiin jos mihin malliin ,mutta ei se oikealta kuulostanut . Loppujen lopuksi me ei ennätetty sitä oppiakaan , kun Elvi tuli sanomaan , olkaa jo ihmeessä hiljaa , kun ihmisiä kulkee tiellä . Arvelevat että ketä täällä rääkätään .

Serkukset

Sanat solmussa heti kärkeen , niin paljon olisi kirjoitettavaa , tosi paljon . Minä melkein asuin Autiossa , koska olin lähes jokapäiväinen vieras . Heti , kun kynnelle kykenin aloin tinkiä kylään sinne .


Muistan kun kerran tuli sen verran pakkasta , että rommakoihin ilmaantui jäätä , alkoi meidän tehdä mieli jäätä kokeilemaan . Taisipa Vieno-täti arvata , koskapa kielsi meitä , kun oltiin lähdössä ulos ; " sitten ei mennä jäille ". Ei mennä , sanottiin , mutta kuinkas kävikään . Kun oltiin tulossa Pienensaaren kohdalle tuumattiin , että käydäänpä katsomassa , onko saviroopissa jäätä . Olihan siellä . Meillä ei ollut aikomustakaan mennä jäälle , mutta eihän siitä saanut selvää joko se jää kestäisi muuten kuin piti käydä kokeilemassa . Ihan vain vähän . No jo toki , jäähän kesti , eikä edes rutissut .


Mehän unohdettiin siinä paikassa se kielto , oli se niin mukavaa luistella . Juostiin rannalta vauhti ja liu'uttiin yhtä kyytiä rommakon toiselle laidalle . Aikansa kun leikittiin kävi kuitenkin niin , että jää petti ruohoiselta kohdalta . Maija upposi vyötäisiään myöten kylmään veteen . Hukkumisvaaraa ei onneksi ollut , koska rooppi oli niin matala . - Mutta sittenpä tulikin tenkkapoo , kun muistettiin , että ei ollut pitkää aikaa siitä , kun Vienolle luvattiin , että ei mennä jäälle . Autio olisi ollut niin likellä , mutta nuhteiden välttämiseksi , päätettiin juosta meille , vaikka matkaa oli monin verroin enemmän .

Vaikka kuin juostiin , kerkesi Maija poloinen kylmettyä pahan kerran . Onneksi meillä oli lämmitetty uuni , että saatiin märät vaatteet kivumaan uunin lehokseen . Lämmintä juotavaakin siinä saatiin ja minäkin tulin huomioiduksi siinä sivussa . - Eihän ne vaatteet kovin äkkiä kuivuneet , mutta Maija sai Kaarinan vaatteita päälleen siksi aikaa ja leikittiin ajankulukseen . - Niin sitä selvittiin säikähdyksellä siitäkin seikkailusta .


Kesäisin Maija usein saatteli Aution lehmät Aholan taakse Aution metsään . Siellä oli hyviä ruokapaikkoja lehmille . Oli tapana , että Maija haki minut kaveriksi silloin , kun alkukesästä oltiin siellä paimenessa ja opetettiin lehmiä tulemaan kotiin illalla . Meillä oli pitkä päivä leikkiä metsässä . Ei ne lehmät paimentamista juuri tarvinneet , sitten vasta kun tuli kotiin lähdön aika , ajeltiin niitä tielle päin . -Leikittiin jos mitä leikkiä . Meillä molemmilla oli pisamia kasvoissamme . Olimme jostakin kuulleet , että muurahaisten suihkaukset poistavat , tai ainakin vaalentavat pisamia . Me tongittiin pesää tikuilla ja kun muurahaiset alhoivat puolustaa pesäänsä , me kumarruttiin ja pidettiin kasvoja likellä pesää . Kyllä tuntui tehokkaalta . Happo kirveli ihoa , mutta mitäpä ei nainen kestäisi kauneutensa edestä , pienikin nainen . Minulta on kyllä täysin unohtunut , auttoiko se touhu yhtään . Yritystä ainakin oli .

Yhden kerran kun tultiin lehmien kanssa , oli meillä kirnuttu roppo - ( roppa ) voita , tehty rieskaa ja keitetty perunoita . Kyllä maistui hyvälle .

Meille rakennettiin 1954 uusi navetta sementtitiilistä . Silloin viimeistäänkin alkoi tuntua , että vanha aika alkoi väistyä . Työ oli iso haaste miehille . Tiilten teko piti opetella kokonaisuudessaan , samoin muuraminen niistä . Alangolla oli rakennettu jo aikaisemmin , että meille rakennettaessa oli jo asiat tiedossa . Aate - setä oli meillä rakentamassa , samoin kuin meiltä olivat olleet Alangolla .

Me oltiin Maijan kanssa siinä iässä , että opeteltiin tanssimaan jokaisessa mahdollisessa välissä . Navetan rakennus oli jo katto päällä ja navetan laipioon oli ladottu lautoja . Me Maijan kanssa huomattiin , että siinäpä hyvä tanssilattia . Ruvettiin opettelemaan . Polkkaa ensimmäiseksi , ihan vaikeimmasta päästä . Rytke oli kamala , senhän arvaa , kun hypitään irrallisten lautojen päällä . Sitten kun tuli jenkan vuoro , tahtoivat tahdit sotkeutua . Irtonaiset laudat notkuivat omaa tahtiaan ja me omaamme . Sekaisinhan se meni vähän väliä , ainakin me uskottiin , että lautojen notkumisen takia . Aikansa kun oli hyppiä ryskytetty joku tuli jo sanomaan , että lopettakaa hyvän sään aikana . Joku vielä luulee , että meillä tehdään töitä sunnuntaina .

Uuden ajan enteitä - 50 luvulla

Seviydyttyään sodan syövereistä , seutukunta tuntui heräävän henkiin ikiaikaisesta hiljaisuudestaan . Edistyksen merkkejä ilmaantui elinpiiriin . Alkoi voimakas jälleenrakentamiskausi . Sodassa kotinsa menettäneet karjalaiset piti asuttaa . Se onnistui hyvin , pääsuunnittelijana oli Veikko Vennamo . Silloin perustettiin mm. tämä Miiluranta , Suomen toiseksi suurin asutusalue . Karjalaisia tuli myös entisten asukkaiden joukkoon .

Silloin myös maaseutu tuntui pesevän kasvonsa . Oli tulossa olympiakisat vuonna 1952 . Siihen astiset maaseudun näkymät olivat olleet melkein läpeensä harmaita , mutta näkymää haluttiin muuttaa . Taisi tulla suorastaan kehoitus maalata rakennuksia , ainakin pääteiden varsilla . Niinpä rakennuksia maalattiin ja kunnostettiin , väri muuttui täysin . Siihen asti harmaa oli ollut hyvin sopiva väri hirsirakennuksille , mutta alkoi ilmaantua toisentyyppisiä , lautarakenteisia taloja , joihin maalipinta tuntui sopivan erinomaisesti . Se muutos oli todella suuri . Laitettiin myöskin lipputankoja , että saadaan Suomen lippu hulmuamaan juhlien kunniaksi .

Olympiavuosi on jäänyt mieleeni melko hyvin , varmaankin juuri kisojen takia . - Olin jo olevinani iso tyttö . - Muistan yhdenkin jutun , kun oltiin heinäpellolla , missäkäs muualla kuin Norossa . Seivästettiin heiniä . - Jotakin syystä ainoastaan minä tytöistä olin pellolla . -Yleensä pari meistä oli haravamiehinä . Isä arveli , että eiköhän se Kyllikki selviä yksinkin haravoimisesta . Kaikki kolme , isä ja pojat hankosivat seipäille , joten olihan siinä urakkaa haravoida yksin jälet . Minähän otin urakan tosissani ja isä ilahtuneena kehuskelikin minua , " pannaanpa mieleen , että Kyllikki haravoi ensi kerran kolmen miehen jälet olympiakesänä ." En tiedä jäikö se muille mieleen , mutta mulle jäi .

Siihen aikaan kun ei ollut sellaista juttua kuin " lapsityövoima ". Työhön tartuttiin tosissaan heti , kun voimat antoivat myöten . Kaksitoistavuotiaana oltiin jo monessa työssä ihan päteviä . Ei pakotettu , mutta pidettiin ihan oikeana , että lapset tekivät työtä . Leikkiä kyllä saatiin ihan tarpeeksi , elikkä niin kauan kuin "leikitytti ." Minä leikin tosi isoksi ja leikin kai yhä .

Vieno oli niinä vuosina kotiapulaisena Helsigissä ja lähetti minulle kumisen vauvanuken . Sellaista ei ollut kellään toisilla tytöillä . Se ristittiin Marja - Leenaksi . Olin jo niin iso , että osasin tehdä sille oikeita vauvan vaatteita , neuloin nutun ja potkuhousut . Olin niin perusteellinen , että tein lapasetkin . Marja - Leenalla oli ihan pienet sormetkin , peukalot erillään . Senhän arvaa , että ei paksusta villalangasta niin pienet lapaset onnistu . Keksin keinon , otin pitkän pätkän lankaa ja ohensin sitä , siis otin toiset säikeet pois ja neiloin yhdestä säikeestä . Sitten lapaset onnistuivat , jopa niin hyvin , että tein Ruotsalaisen Helvin ja Kertunkin nukeille samanlaiset . Heilläkin oli vauvanuket , Päät olivat kumiset ostopäät , mutta vartalo kankaasta tehty . - Leikittiin paljon . Jokus minä menin Marja - Leenan kanssa Ruotsalaiselle , tai tytöt tulivat meille .

Jutun alussa olevasta kuvasta useimmat teistä tunnistavat sen ajan kuuluisan parivaljakon , Zatopek ja Mimoun .

Historiikkiä Lampelasta

Alin kuva , Lampelan rannassa . Henkilöt vasemmalta , Anna ja Eino Lampela , Urho ja Pekka Saastamoinen , Aune Lampela , Tyyra Saastamoinen os. Lampela , sekä Lampelan vaari Juho Lampela .

Huuskosen Aune on saanut edesmenneeltä tädiltämme Aune Talviolta seuraavia tietoja , joista tässä seloste .

Lampela on lohkaistu Keskitalosta . - Iso - iso vanhemmista Johanna on tullut Töysästä kirkkoherra Bengt Leonard Frosteruksen perheen mukana 1847 . Johanna on toiminut perheen apulaisena . Hän on avioitunut Lampela sukuisin olevan miehen kanssa . Lapsia on tullut ainakin Juho niminen . Hän on mennyt naimisiin Porkkalasta kotoisin olevan Brita Noposen kanssa . Heille on tullut lapsia , ainakin isänsä mukaan nimetty Juho ( Lampelan vaari ) ja Hanna ( myöhemmin Autio )

Molemmat Juhot ovat toimineet lossin kuljettajina . Ja lossikauden lopulla myös Arvi ja Eino Lampela

Lampelan mummun ( Hilda ) isä on ollut Nevanperän poikia ja äiti Agnes , jonka suvussa luultavasti on saksalaista verta . Mummun kotitalo on ollut Ryönä Kokonperällä . Mummulla on ollut sisaria ja veljiä . Joista tiedossani on Amerikkaan muuttaneet Amanda , Agneeda , Gustava ja Apel .

Lapsia Hildalle ja Juholle syntyi Tyyra , Anna , Alma , Arvi , Heikki , Aune ja Eino . Lapset Roobert , Helmi ja Impi ovat kuolleet pieninä . Tyttäristä Alma on meidän äitimme .

Kirjoitan lisää , tai korjaan historiikkiä jos saan tarkempaa tietoa .

Kiitos

Suuret kiitokset lukijoilleni . Nyt olen saanut jo ihan lukijoiksi ilmoittautuneita . Se innostaa jatkamaan .

Kyllikki

Rekiretket

Tämä kuva on Pandan suklaarasian kansi 50-luvun alkupuolelta . Elvi sai suklaata Yrjöltä joululahjaksi . Minä talletin rasian ja säilytän vanhoja valokuvia siinä .

Rekiretket olivat juuri noin tunnelmallisia kuin tuo kuva antaa ymmärtää .Tuossa mennään joulukirkkoon .

Minä pääsin yhden ainoan kerran joulukirkkoon lapsena . Isä oli tehnyt uuden kirkkoreen ja me lapset mielimme kirkkoon uudessa reessä . Isäkin varmaan mielellään lähti , koskapa alettiin heti suunnitella ketkä sinne lähtevät . Elvi , Kaarina ja minä saimme luvan lähteä . Loput jäivät kotimiehiksi . Se aina asiaan kuuluva " säävaraus "tietenkin annettiin . - Minua aina kismitti , kun lähdettiin minne tahansa , aina sanottiin , jos . Tuntui että kun lupa tuli , pitäisi mennä , vaikka oli myrsky .

Kello löi jo viisi , lapset herätkää ... Kyllä herätys tuntui aikaiselta . Sitä vaille , että olisi jo harmittanut koko lähtö . Mutta kun enimmät unet olivat karisseet silmistä , kapsahdettiin jalkeille ja lähtökuume alkoi heti . Tottakai , syödä piti ainakin puuro , ei voinut lähteä tyhjin vatsoin . Se ei kyllä tahtonut millään onnistua . Jännitys nipisti vatsaa , mikään ei olisi mennyt alas . Jotenkin kuitenkin puuro katosi lautaselta suurella vaivalla .

Puettiin lämpimästi , koska oli pakkanen . Reen pohjalla oli heiniä pehmikkeenä . Ne olivat myös hevosen matkaeväät samalla . Heinien päälle oli levitetty viltti . Ja peitoksi oli varattu lammasnahkaveltit . Toinen puoli oli villoineen parkittua lampaan nahkaa . Päällinen oli tummaa siniharmaata kangasta . Eipä sitä silloin arvannut , miten hyvä peite ne olivat . Pitkillä rekimatkoilla istujat eivät olisi millään tarenneet . Isällä oli aina turkki ja hän tarkeni hyvin kuskipukilla . Silloin hevosten aikakaudella joka talossa piti olla kunnon turkki , tai kaksi . Se oli välttämätön .

Kömmittiin rekeen vieri viereen ja kääriydyttiin velttien sisään . Oli vielä pimeää , mutta Heija kyllä osasi kävellä tutulla tiellä . Alkumatkasta en muista mitään , mutta kylällä alkoi jo muutamista taloista pilkottaa valoa ikkunoista . Pieniä taloja likellä tietä . Yhdessä talossa , Kukkuralla , oli seppä Heimo lakaisemassa pihakujaa tielle . Hänellä oli varpuluuta ja hän lakaisi puolelta toiselle hitaaseen tahtiin . Tienpuoli ikkunassa oli kaksi kynttilää sytytettynä . Tuo näkymä jäi mieleeni niin tarkkaan , että joka kerran kun ajan Kukkuran sivu , muistan sen .

Saavutiin kirkoon . Keskikäytävän matto vaimensi ääniä kun siitä kulettiin arvokkaassa hiljaisuudessa, mutta penkkeihin siirryttäessä lattia kolisi ihmisten jäätyneiden kenkien alla . Urkujen ääni oli tosi mahtavaa . Minun mieleni harhaili sinne tänne . Ihmettelin ja laskin kynttilöiden paljoutta . Sekosin aina laskussa ja aloitin uudelleen . Kun jouluevankeliumia luettiin , mietin miten joulupukki ja Jeesus oikein kuuluivat samaan juhlaan . Ei tullut selitystä . Kirkko oli kylmä , varpaitani paleli . Se häiritsi tunnelmaa .

Hevoset olivat sillä aikaa sidottuina kirkon aukealla olevaan puomiin . Heiniä oli laitettu eteen . Jotkut hevoset alkoivat iukua ja näytti että jos pääsisivät irti , alkaisivat vähintäänkin tapella . Se on pelottavan kuulosta . Mutta miesväki ei ollut moksiskaan . - Sitten rekeen ja matkaan .

Kautta aikojen on ollut tapana , että joulun hiljaisuus saa päätyä kirkosta tultaessa . Ajettiin kilpaa , isäkin innostui kilpaan mukaan . Sitä mentiin eikä meinattu . - Meitä tyttöjä pelotti reessä . Me mentiin makuulleen rekeen ja vedettiin veltit pään yli . Aina kun sieltä kurkisti , näytti jäljessä juoksevan hevosen turpa olevan aivan päidemme yläpuolella . Jotkut ohittelivat toisiaan , mutta meitä ei ohittanut kukaan .

Niin tultiin kotiin . Vasta illalla minä huomasin kokeneeni jotakin aivan erikoista . Olin päässyt joulukirkkoon ensi kerran elämässäni . Jotakin jäi sielun pohjalle , jotakin selittämättömän arvokasta .

Heija

Meijänperän hevosia

Olin hevostyttö aikoinani . Joten hevoset jäivät mieleeni tarkemmin kuin esimerkiksi lehmät . Kerronkin perukan hevosista vielä , osahan on jo mainittu .

Kylänsaarella oli Poku niminen tummanruskea ruuna , häntä ja harja olivat mustat . Mielestäni sillä oli hiukan isommat kaviot , mitä yleensä . Se voi olla mahdollista , sillä se oli venäläinen sodassa ollut hevonen . Poku oli verkkainen ja rauhallinen hevonen , ei ottanut juuri juoksuaskelta , paitsi silloin , kun Kylänsaarella oli tulipalo . Se oli haavoittunut sodassa , luoti oli mennyt säkän läpi . Sille kai tuli sota mieleen , sillä se laukkasi aivan hurjana laitumella , kun talo paloi . - Pokun verkkainen olemus sopi erittäin hyvin Kalle - isännän kanssa , sillä hän myös oli samaa sorttia . Vakainen ja harkitseva .

Alangolla oli Nopsa , sekin ruskea . - Minulla on luulo , että se oli Aution hevosen Lotan varsa . - Minä kun olin hevostyttö , niin melkein jokaisen hevosen kanssa sattui jotakin . Kerran Nopsa oli ollut meillä lainassa , oli tehty jotakin , missä tarvitsi parihevosta . Kun homma oli tehty , Nopsa piti viedä Alangolle . Minut pantiin siihen hommaan . Lähdin viemään Nopsaa ratsain . Mutta siitä ei meinannut tulla mitään , sillä , vähän väliä Nopsa käänsi päätään ja yritti hamuta jalkaani hampaillaan . Tietenkin minua pelotti . Piti ropsia sitä suihtiperillä turpaan , eikä se siltikään meinannut uskoa . Kun minä sain sen Alangolle , päätin että se oli viimeinen kerta , kun minä Nopsaa kuletan . - Jälestäpäin sain tietää , että Nopsalla oli sellaisia vinkeitä , että se pakkasi nipistelemään .

Aution Lotta oli vihaisen maineessa . Sitä väistettiin hiukan . Kerran , olin silloin toisella luokalla , Lotta oli köydessä pihalla . Meitä lapsia oli siinä useampia . Ruvettiin veikkailemaan , että kuka uskaltaa kävellä Lotan editse . Jokainen väitti uskaltavansa . - Minulle tuli ensimmäinen vuoro . Lähdin kävelemään . Pelotti aivan kamalasti , menin kuitenkin . Kun tulin sen kohdalle , katsoin sitä . En muista muuta kuin isot vihaiset hampaat . Lotta puraisi minua kasvoihin . Totta kai siitä tuli kamala häly . Vieno-täti juoksi apuun . Minä hevostyttönä koetin olla , niinkuin ei ihmeitä olisi tapahtunut . Naama oli veressä ja otsa ja poskipäät rikki . Kotonakin kauhisteltiin . Luulivat , onko minusta sellaisella naamalla huomenna kouluunkaan .

Mutta minähän halusin välttämättä mennä . Siihen mennessä olivat silmän ympärystät menneet jo aivan mustiksi . - Kun menin koululle , Kälviäisen Toini kauhistui ja kutsui Matinkin katsomaan . Kysyivät , mitä sulle on tapahtunut . Minä , vähän retevällä äänellä , hevonen purasi .

Sitten Junnon Hippuli . - Jälleen oli oltu Norossa niityllä . Minun piti viedä Vilippu kotiin ja tietenkin ratsain . Olin menossa Korventien kohdalla , ( Erolan peltojen jälkeen alkaa metsä Aholaan päin mentäessä ), kun huomasin , että Jumnnon Hippuli oli karannut . Se laukkasi meitä kohti . Hevoset alkoivat iukua ja Vilippu meinasi nousta takajaloilleen . Sillon minä huusin apua ja huusinkin kurkun täydeltä . Isä kerkesi hätiin . Onneksi .

Meidän Heija oli minulle kaikkein rakkain hevonen . Sadat kerrat ratsastin sillä ja aina se oli minulle kiltti . Kerran haettiin hevosia isän kanssa ja minä ratsastin Heijalla . Junnonperän tie oli lanattu sinä päivänä ja tie oli täynnä kiven muhkuroita . Heija käveli , tapansa mukaan reippaasti ja minä istuin huoletonna sen selässä . Yht'äkkiä sen kavion alle sattui kivi , se nyökkäsi kun kivi pisti kavion sisään . Minä olin selässä , enkä juuri pitänyt suitsista , tottakai putosin Heijan pään yli tiehen . Heija pysähtyi kuin seinään , eikä astunut päälle . Isä kertoikin , että hevonen ei astu ihmisen päälle vähässä kummassa .

Heija varsoikin meillä , mutta se ei ollut oikein äiti luontoinen . Se ei antanut varsan imeä . Varsaa syötettiin tuttipullolla . Se kasvoi ja siitä tuli ihan hyvä hevonen . Se myytiin Majanperälle .

Vilpun olen maininnut jo usein . Se ostettiin sukulaistalosta , ex maatalousministeri Juhani Hemilän iso-isältä , Mäkelän Jussilta . Vilpussa uskottiin olevan juoksija ainesta . Isä teki " kipakan " kilpa-ajoreen ja voitti yhdet kirkkoajot Vilpulla .

Kohtaamisia

Seutukunnallamme vaikutti nuoruusvuosieni ajan eräs merkillinen vesseli , Rauhalan koira . Se eli varmaankin pitkän elämän , koska muistan erään tapaamisen ajalta , jolloin olin alakoulussa . Toinen tapaaminen , mistä aion myös kertoa , tapahtui , kun olin kuudentoista .

Rauhalan koira oli nykykielellä sanottuna erittäin "viriili " yksilö. Sekarotuinen musta koira . Aina , kun tuli koirien "juoksuaika " , se ilmestyi maisemiin . Siitä ei oikein tykätty , sillä se taisi muutaman kerran saattaa meidänkin koiran kantavaksi . - Eihän sille olisi pitänyt olla vihainen , sehän vain toteutti ikiaikaista vaistoaan , mikä on Luojan säätämä . Eikä myöskään pelätä .

Yhtenä talvena meidän radio oli rikki , joten minun ei auttanut muu kuin kulkea Autiossa kuuntelemassa lastentuntia . Oli syystalvi ja illat jo pimenivät melko aikaisin . Lastentunti oli tosi mieluista kuunneltavaa , mutta niin oli myös Työmiehen tunti , mikä alkoi sen jälkeen . Enhän minä malttanut lähteä heti pois , vaan jäin kuuntelemaan myös sitä . Melko pimeä ennätti tulla ennekuin selvisin kotimatkalle . Lähdin kävelemään kotia kohti , mutta kauhukseni huomasin Pienensuon kohdalla , että Rauhalan koira oli tulossa tietä pitkin . Minua pelotti . -Viivyttelin ja mietin siinä , mitä tekisin . Autioon oli jo pitkä matka . Onneksi koira poikkesi pellolle ja väisti minua . Taisi olla niin , että sitä pelotti ainakin yhtä paljon kuin minua .

Toinen juttu tapahtui vuosia myöhemmin , kun olin ensi kertaa Tiikkaisen Kaisulla piikana . -Kaisu asui silloin Ketolassa , meidän perällä . - Olin kertonut joskus Kaisulle , että minulla on kitara . Olin ostanut sen Peltolan Uunolta . - Kaisu kiinostui kovasti ja kysyi toisinko sen lainaan hänelle joksikin aikaa . Hän aikoi kokeilla , oppisiko soittamaan . -Ei oppinut , joten sain viedä sen takaisin kotiin .

Oli syksy ja puintiaika , ihan pimeintä syksyä . Pimeä oli täysin musta . Ei näkynyt mitään , pyörässä ei ollut valoja . Ajelin hiljalleen ja varovasti että pysyisin tiellä . Tulin mutkaan , missä sijaitsee Alangon puimahuone . Jostakin kumman syystä minua pelotti aina sen kohdalla . Tuuli rutisi ja kohahteli sen laudasta naulattujen seinien raoissa . Siinä välähti mieleeni , että jospa vähän pidän ääntä , että en kuule rakennuksen kohinoita . Niin aloin hyräillä ja samalla vähän rimpautin kaulassani olevan kitaran kieliä .

Auta ja varjele ! - Hirveä rähähdys kuului juuri kohdaltani tien poskesta . - Enpä ole tainnut toista kertaa ampaista sellaista vaihtia Aution mäen päälle , kuin silloin tein . Siellä vasta huomasin että sehän oli ystävämme Rauhalan koira omilla retkillään . Säikähti varmaan yhtä paljon kuin minäkin .

Minä en tahtonut naurultani pystyä ajamaan loppumatkaa kotiin . - Siellä olivat puintimiehet juuri tulleet saunasta ja hölmönä katsoivat minua , kun yritin kertoa mitä oli tapahtunut .

Kerrompa toisenkin jutun Aution mäestä . - Kerran Elvi oli ollut jossakin kylällä . Hänkin kertoi pelänneensä siinä puimahuoneen kohdalla aina . Hän oli ajanut valottomalla pyörällä ja päättänyt ajaa kovaa vauhtia siitä ohi . Oli polkenut ja polkenut . Tie oli tuntunut muhkuraiselta ja raskaalta ajaa . Hän oli jo kerennyt manata , että ei tätä tietä saada ikinä kuntoon . Pyörän ratas oli jotenkin kummasti tuntunut rupeavan vastaamaan johonkin molemmilla sivuilla . - No , olipa huomannut ajaneensa montakymmentä metriä ojan pohjaa pitkin . Ei ihme , että oli raskasta polkea .

Pyhäinmiestenpäivä

Vanhaan aikaan tämä Pyhäinpäivä oli Pyhäinmiestenpäivä .

Eilen , yllättäen , tuli paljon lunta ja sähköt ovat olleet poikki koko päivän tänään , sytyttelin kyntttiöäitä , oli aikaa hiljentyä ja palata muistoihin .

Kun tuli Pyhäinmiestenpäivä , valmistauduttiin hiukan paremmin kuin normaaliin pyhään . Leivottiin pullan lisäksi ehkä kakku tai jotakin . Varattiin parempaa ruokaa . Siivottiin huoneet , matot lattialle ja liina pöydälle , varauduttiin , ehkä tulee sukulaisia kylään .

Aamulla laitettiin puhdas mekko päälle , miehet laittoivat myös pyhäisempiin . Jumalanpalveluksen aikaan vielä istuksittiin ja odoteltiin .

Kerran tulivat Mylykankaalta , isän Lempi-sisko perheineen . Kuului ajopelien ja hevosen äänet . - Mentiin ulos vieraita vastaan . Tervehdittiin kädestä pitäen ja toivotettiin tervetulleiksi . Miehet huolehtivat hevosen talliin . Siellä oli ylimääräinen parsi , joten hevonen pääsi sinne suojaan päiväksi .

Siirryttiin huoneelle , hiukan vieraanvaraisessa jäykkyydessä . Vieraiden päällysvaatteet laitettiin pihanpuoliseinällä oleviin nauloihin . Pyydettiin istumaan , kysyttiin , kuuluuko sitä kummempia . Vähitellen keskustelu vilkastui . - Me lapset istuttiin rivissä peräseinän penkillä ja ujosteltiin kamalasti . Tehtiin tuttavuutta nuorempien vieraiden kanssa . Tunnelma oli juhlallinen , ei sitä osaa kertoa . Lukijan täytyy panna mielikuvitus liikkeelle .

Pirtti huokui rauhaa , oli syksyn lyhyiden päivien aika , hiukan hämärää koko päivän .

Tällaiset vierailut kestivät tavallisesti koko päivän . Ensin juotiin päiväkahvit . Ruokaa laitettiin . Muistan miten oli karjalanpaistia , imellettyä perunalaatikkoa ja hernetuuvvia . Ai , että oli hyvää . Jälkiruuaksi soppa ja puuro .

Ruokailun loputtua istuttiin vielä pöydän ympärillä ja , Lempi-tädin ehdotuksesta laulettiin , "pyhäaamun rauha , hiljaa huokuilee , häly mainen viihtyy , taisto raukenee . Kuule juhlakellot , kaukaa kuminoi ...

Niin siinä päivän mittaan tunnelma vapautui ja jutut polveilivat asiasta toiseen . Tietysti piti muistella ainakin yksi kummitus - ja rosvojuttu . Isä kertoi " Kannaatan " ajoistaan .

Tällaiset vierailut olivat onnellisia ja hyviä . Kun vieraat lähtivät , jäi kova ikävä . Joka kerta toivoin , että olisivat olleet pidempään .